tiistai 16. elokuuta 2016

Turvallisuudesta

Savonlinnassa asuessani olen oppinut, ettei kaikkialla ole yhtä turvallista vaan maissa ja seuduilla, joissa sanotaan nätisti vaikkei olisi ollenkaan niin, kuten vaikka Ruotsissa, on kamalan paljon turvattomampaa kuin Suomessa, jossa järjestelyt yleensä nousevat realismin ja viisauden pohjalta elämänviisautta unohtamatta. Niinpä laitan tähän joitakin linkkejä kirjoituksiini turvallisuudesta.

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/06/finding-safety.html

http://einoleinopoems.blogspot.fi/2016/06/going-to-nature.html

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/perinteisesta-maalla-asumisesta-ja.html

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/mokkeilysta-ja-turvallisuudesta.html

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Retkellä lämpimänä pysymisestä

En ole viime aikoina retkeillyt vaan vain lenkkeillyt koirien kanssa kaupungin teillä ja pyöräteillä, mutta siinäkin tulee pohdittua noita säitä ja pukeutumista.

Apean ankea mieliala johtuu liian viileästä pukeutumisesta. Yleensä viihtyy paljon paremmin, jos on hiukan liian lämpimästi pukeutunut, muttei saa pitää yllä niin paljon, että hikoilee, vaan silloin on heti pysähdyttävä ja heitettävä villapaita tms pois reppuun tai muuhun kantamukseen.

Vaatteidenvaihdon ikävä puoli on se, että siihen tuhraantuu helposti aikaa, kun ihmiset sähläävät repun kanssa ja joko eivät saa sitä auki tai kiinni vikkelään tai sitten eivät löydä sieltä tarvitsemaansa tai pakkaavat pois ottamansa vaatteet liian huolella jonnekin repun sisäosiin. Eli repun pitäisi olla sellainen, että sen saa nopeasti selästä, auki, tarvitsemansa vaatteet ulos (piukemminkin leveä reppu kuin kapea putki, josta joutuu kaivamaan pohjalta tai purkamaan), tavarat taas takaisin vikkelään ja repun helposti kiinni ja selkään, ilman, että siihen tuhrautuu aikaa.
Siinä, kun tulee mieleen, että heitämpä villapaidan pois, ja vielä kun kiskaiseen sen päältään, niin pitäisi mielessään käydä läpi, että minne seuduille repussa laitoin sen ohuemman paidan, tänne tai tuonne kai, niin että on pari helposti löytyvää seutua repussa tseklattavaina vikkelään eikä liian tarkkoja, joiden viereen se sitten on ajautunut, tai vain yksi todennälöinen kohta mietittynä, kun se oikeasti on tavalliseen tapaasi siirrettynä jo johonkin tiettyyn toiseen kohtaan. Villapaitaa tarvitaan pian uudelleen, joten se kannattaa jättää päällimmäiseksi, mistä sen saa helposti.
Jos joku muu säilyttää tavaroitaan repussasi, olisi hänen kai rapempi laittaa ne repun kylkeen kuin päällimmäisiksi, niin eivät oel tiellä.

Lämpimät kuivat kengät ja sukat ovat lämpimänä pysymisen kannalta tärkeät. Siksi joskus on hyvä kulkea kumisaappaissa, jos on märkää.

Liikkuessa tulee yleensä lämmin ja paikoillaan ollessa viileä tai kylmä, joten pysähtyessä tarttee heti pukea villapaita ja ylipäätään lämpimämmin ylle, jottei tule vilu.

Laulua nuotiolla

En ole eräopaskurssin jälkeen ollut retkiä järjestämässä, vaan olen muuttanut Savoon, missä tuntuu olevan vaarallista, mutta musiikista oppii kyllä.

Etenkin jos on viileämpi sää tai hämärtää, niin uotio on kovin hieno kokemus. Nuotiolla porukalla laulaminen on upea kokemus ja retkiklishee. Nuotio lämmittää ja kuivaa jotakin ja ruokaa tai ainakin makkaraa voi paistaa nuotiolla. Puiden on oltava kuivia ja tulisijan kunnollinen, jottei maastoa syty hiukankaan. Ei saisi istua kylmällä vaan tarvitaan istuinalunen tai jokin vaate, jonka päällä istua ja joka eristää lämpöä.

Laulujen olisi oltava mukavia ja tuttuja, jotta ihmiset osaavat sävelen ja laulavat mielellään. Vihkonen, jossa olisi sanat (ja soinnut kitaralle), olisi hyvä ja kaksi voisi katsoa yhdestä.

Laulujen tulisi sopia retkiteemaan: esim. luonto- ja rakkauslaulut, perinteiset suomalaiset ja kenties merimieslaulut.

Jonkun vetäjän tulisi osata laulut hyvin, tuntea vahvasti musiikin ja nuotiolla laulamisen tenhoa ja olla niin hyvä laulamaan ja vetämään lauluryhmää, että saa muut mukaan ja opettaa sävelen, laulaa kenties aika lujalla äänellä.

Kitarasäestys on kiva, mutta kitara ei saa kosktua eikä kärsiä nuotiosta, mutta näkeekö kauempana nuotiosta sointumerkinnät? Kitara voi olla hankala kuljettaa mukana niin, ettei se vahingoitu. Ukulele on pikkukitara, nelikielinen ja helpompi kuljettaa mukana, mutta onko sen ääni liian korkea?

Laulaessa ei ole yhtä hyvä laulaa nuottien mukaan kuin oman musiikintajunsa: mikä on laulun henki, retkilaulun tenho, kuoron yhteensoivuus. Sovita oma laulu- ja musiikin tenho -mielikuvasi yhteen muiden laulun soinnin ja heidän musiikki-ideaaliensa kanssa, niin kuin kuulet ne heidän laulustaan, ja laula pikemminkin tunnelmaa, musiikkimaisuutta kuin yksittäisiä sävelkulkuja nuottien mukaan, niin laulu soi kauniimmin ideaalit oppaana eikä menneiden takeltlujen muiston varassa.

Kun on tultu nuotiopaikalle eikä enää olla liikkeessä, niin heti, kun on varma, ettei enää hikoile, tarttee laittaa lämpimämmin ylle, ja etenkin illan viiletessä tai aikoessa istua paikoillaan nuotiolla, niin vielä lämpimämmin ylle, sillä paikoillaan ollessa tulee helposti kylmä, eikä nuotio lämmitä kuin etupuolta vähän tai jonkin verran.
Kaikki vaatteet eivät kestä kipinöitä, esim. tuulipuvun kangas, vaan niihin palaa pieniä reikiä. Liian lähelle nuotiota ei voi mennä tai vaatteet ovat vaarassa syttyä tms.

Kylmässä laulaminen on oma taitonsa. Kurkku ei saisi olla yhtään kylmä, jottei ääni mene huonoksi. Niinpä laulaessa on kurkun ja kurkun seudun oltava ihan lämmin ja hengitettävä koko ajan sisään nenän kautta.

Sibeliuksen musiikki

Sibeliuksen musiikista kirjoitin tuollaisen ohjeen http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html

Lintujen kevätlaulun opissa

Ks. http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/02/torstaina-11-helmikuuta-2016-lintujen.html

Kaupunkiluonnosta

Pihametsikön laatimisesta tuollainen kirjoitelma
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html

Famous poems with a good contact with the nature

The old Finnish poet Eino Leino is very famous and his poems are both beautiful, touching and profound. I translated some of them to English.
See http://einoleinopoems.blogspot.fi/
  .

Harmonia ja pedot

Olin kesäkaudella 2007 eräopaskurssilla Nuuksiossa. Joskus kun oli jo syyspuolta kurssista, niin oltiin suunnistamassa pidemmän matkaa kai koko porukka, kahden ryhmissä, ja kun palailtiin opistolta pohjoiseen kulkevalle isommalle väylälle metsässä, niin vähää ennen sitä paikassa, jossa oli puuston alle jäänyttä pienempää mäntyä kuin nuorta mäntyä kooltaan, oli kamalan vahva karhun tunnelma, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut. Parini, nainen, sanoi olevansa maalaistalosta kotoisin ja pikkulintujen laulavan, että ihan läghellä on karhu. Tunnelma oli kuin vain muutaman metrin päässä. Tultiin melkein heti sille väylälle ja siinä, missä tulimme pienemmältä polulta väylälle oli sen toisella reunalla pienemmän männyn (kai) kylkeen karhu ihan äskettäin vetänyt kynsillään aika lailla pystysuuntaan kai V-muodossa räks räks Tässä on karhu. Kuljettiin opistolle ja myöhemmin ei siinä enää ollut sitä puuta selvine jälkineen.
Mutta näin kun ajattelen, niin mielestäni, jos karhu eräopaskurssilaisille tuo karhukokemuksen, että tässä on karhu, niin on se ihan oikein, ei tartte puuta siitä heti karsia pois. Kai se on karhun juttu niin kauan kuin on karhun tunnelma vahvana sillä alueella. Mutta tarttee vain varoittaa kulkijoita, että siellä on nyt karhu. Sitten jos joku hiljakseen kulkee väylää ja ei ole karhun tunnelmaa tai ei ainakaan vanvana vaan rauhallisena etäisenä, niin silloin kai voi korjata uun pois, jotta olisi ihmisillä tuevallisempaa.

http://wildharmony.blogspot.fi/


Hyönteisaiheinen blogi

Tuossa on ihan hyvin onnistunut kirjoitelma hyönteisaiheisessa blogissani
http://ampiaiset.blogspot.fi/2012/04/vainamoisen-sanan-voimalla.html

Vuodenajat - Seasons

Olen kirjoittanut pitkästi Suomen vuodenajoista, osin sillä ajatuksella, että ulkomailta muuttaneet tai esim. ulkomaalaisen heilan myötä ilmastoon sopeutumistaan menettäneet voisivat siitä saada langanpäästä kiinni.

Vuodenaikojen eläminen ja lämpimänä pysyminen ovat Suomessa välttämättömiä taitoja kaikille.

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Samassa blogissa myös lämmittelyohjeita monta.

* * *

Living the seasons wisely is one of the necessary skills in Finland for all.

The autumn like development of lowering temperature goes from some +30C on hottest summer days to almost -30C on coldest winter mornings, so from Finns one could well learn skills of living the autumn.

In Finland the weather and the seasons somehow make life more profound, more in touch with the ages old ways of living in a way that is good for modern city life.

http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html

 I wish that people abroad would write short stories about being on a walk in their favourite weather, and write about it's fascination, it as an experience and what it demands, for example putting wet shoes to dry.

Eräopaskurssi

Käsin kesäkaudella 2007 vajaan puolen vuoden mittaisen erpäopaskurssin Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen raja-alueella Nuuksiossa.
Myöhemmin olen pääosin kirjoitellut, missä osa myös eräopasteemaa sivuavaa materiaalia.
Eräoppaan työ on haaveammattini. Jotakin siltä suunnalta on myös mökkeily, muttei minulla ole mökkiä.