About getting wiser

I translated some Eino Leino's poems to English http://einoleinopoems.blogspot.fi, and wrote later also this:

"Learning wisdom

I started reading a book about the life of Eino Leino. In the very beginning there was a picture of his childhood home taken later when others lived there. In the front there was a boat, atmospheric and wise way of keeping the boat on the opposite whorel, like Eino Leino's poems, but the trees by the house looked yound and very straight, as if those who lived there nowadays wouldn't have had anything much nature's wisdom. So how to learn wisdom if one has kind of square starting point? I have written about learning intelligence in my Finnish blog http://pikakoulu.blogspot.fi and since it interests educators, it might have been translated to English at least partly. I have translated the core: the thinking course at http://quickerlearning.blogspot.fi and at my video channel http://www.youtube.com/khtervola there are on playlists (Increasing intelligence, and Rationality of feelings and instincts) quite many advices about learning intelligence. One could in addition read my e-book at the first text in my blog http://workandfreetime.blogspot.fi . After that one could repeat someof the advices about intelligence: practical things to do and nature increasing intelligence. Abotu moral I have written at http://healthilymoral.blogspot.fi . One could maybe read also http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/about-kalevala.html with links."

Ruokaa nuotiolla tai mökillä

En näitä ruokajuttuja niin osaa, mutta tuollaisia yleisempiä taito-ohjeita laadin:

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
""Paremman makuista samasta

Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä." 


11.8.2017   Ostoksissa onnistumisen taidon ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

Hetken tunnelman laulamisesta ja sävellystaidon oppimisesta, mm kevään laulamisesta

Ks. http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2017/04/tunnelman-inspiroima-laulu.html
Sopisiko tuo jonkin luonnonläheisen matkailupaikan tunnelmaa parantamaan?

Luin juttua luonnonuskonnoista

Luin naistenlehdestä yhdistyksestä, joka pyrkii vaalimaan pyhiä puita, kallioita yms Suomessa, jonkinlaisia perinteisiä uskomuksia, mutta nimittää niitä nimellä hiisikallio jne. Mutta kun suomalaisia kansansatuja olen lapsena lukenut, niin niistä on syntynyt käsitys hiisistä eikä se sovi ollenkaan tuollaiseen käyttöön. Hiisi käyttäytyy kuin jatkuvasti sisätiloissa elelevä ihminen, menee suoraan ja puhisee yms. Eli siis mahdollisimman kaukana luonnonuskonnosta. Hiisimielikuvista on varmaankin haittaa luonnon viisauden ymmärtämiselle.
Kertoivat 400 vuotta vanhasta männystä, joka oli jo kelo. Kaasivat sahtia sen juurelle. En malttanut olla miettimättä, että hyviä paikkoja on varmaankin monta, jokaiselle eri, kun yksi tykkää yhdentyylisestä ja toinen toisenlaisesta. Voiko yhdelle pyhä olla kaikille pyhä, jos se on jonkin tuollaisen liian kaupunkimaisen tai hiisimäisen porukan juttu? Vai siksikö, ettei ole, niin tuo puuvanhus kuoli?
Juttu kertoi, että "maailmankaikkeuden keskipisteessä on jykevä puu, ja taivaankansi kiertää puun ympärillä. Jokaisen pienemmän kosmoksen, oman kylän ja oman kodin, keskellä oli myös pyhä puunsa." Voisiko tuon ajatella niin, että jos joskus jollakin kurssilla ollessani kuvattiin jokin elämänalue puuna, missä oli aihepiirin elementtejä latvuksessa ja perusteita rungossa ja juurissa, niin kylän elämällä on oma henkensä ja se voitaisiin kuvata tuollaisena paperille piirrettynä puuna, oma kulttuurinsa, elämäntapansa ja etenkin viisautensa, ja sitä elämää heijastelee sekin, miten hahmotamme mm pihapiirin tai kylän keskustan torin puut?

Luontosuhde, elämäntapa ja onni

Blogistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

""Tikku siinä leimahdellenloistaa hetken, sammuu virtaan.
Lempi sammuu joskus myöskin,
muisto jää vain elon pirtaan."
sanotaan laulussa.
Jäin miettimään, että noin vahvasti ja tervehenkisesti kokien on elämä rikasta ja onnellista, jotenkin täyttä. Mutta siinä on siis tukkijätkän työ luonto ympäristönään, luonnollinen fyysinen työ, seuraa, mielekäs käytännön kannalta, taitoa vaativa muttei pakkotahtinen. Ennen luulin, että tuollaista syntyy vain maalla tai mökillä, kenties metsäretkellä. Mutta maaseutukaupunkiin muutettuani olen saanut vaikutelman, että maanviljelijä on jotenkin apea ja kaupungissa jotenkin täyttä, luontokin läsnä ja käytännön aloja ammatteina. Voiko olla, etei tuota ideaalia tavoittaisikaan ihan maalta vaan jostakin,missä on sekä luontoa että ihmisiä ja paljon tekemisiä? Tekemisten luonnollinen rytmi on tärkeä ja se kysyy sekä luonnollista työnkuvaa että valinnanmahdollisuuksia. Täyteyden tunne liittyy eheisiin kokoanisuuksiin ja ihmisluonnon mukaisuuteen, mikä edellyttää mm tervehenkistä toimeliaisuutta, mielekästä tekemistä kukin omalla tavallaan, ei omaa tapaansa näytellen vaan itselleen hyvin sujuen, motivaationsa ja haaveidensa mukaan, tavoin, joihin on tuntein mieltynyt eikä edustussyistä. Olennaista on tavoittaa elämän eri puolien ilmiöt olennaisessa alkukantaisessa perusmuodossaan, muttei se ehkä olekaan traktorin ratissa vaan pikemminkin talkoissa, mummolassa, mökillä, omakotitalossa, harrastuksissa, liikunnan jaluonnon parissa. Lemmikkieläin tuntuu vaalivan näitä kuin keräilijä, villieläin löytää ne elämästään käytännössä. Kiva on työssä usein ollut jos tekee itse käytännössä jotakin kivaa ja työ tai sivistys tms ulkopuolinen tekijä kuten vaikka kesä tai luonto tai liikunnan ja terveiden elämäntapojne tuoma hyvä olo täydentää ne jotenkin hienosti. Ja se, ettei elämä tai tuo päivä jää siihen vaan jatkaa polveillen eteenpäin, näköpiiri ei rajoitu vaan elämänmahdollisuudet kasvavat ja taidot huimasti. Mutta että se siis vaatisi useampia ihmisiä, tekemisiä, luontoa, liikuntaa, mielekkyyttä."

Eläinten pyytämisestä

En ole metsästänyt enkä viime vuosina kalastanutkaan, mutta koiriltani ja pihapiirin linnuilta ja hyönteisiltä olen oppinut, että kunkin luo tulee eläimiä, jotka jotenkin sopivat siihen, miten tuo ihminen elää, ystävällisiä samanhenkisiä eläinyksilöitä ja joskus juuri tietynlajisia. Jos on kiinnostunut metsästyksestä, niin niitä ystävällisimpi ei kai kuulu metsästää, jollei sitten ole niin hurjan maineessa itse, että eläin tiesi odottaakin sitä ja otti sen riskin tarkoituksella. Sen sijaan voi lähiympäristön linnuilta ym eläimiltä pyytää, että haluaisin metsästää vaikka jäniksen, tiedätteköhän ketään eläintä, joka siihen haluaisi tulla saaliiksi? Ja sitten jos jonkin ajan päästä jänis loikiskelee lähistöllä ja lähiympäristön linnut laulavat, että tuo tuli siihen, kun pyysit, ota se, niin sen voi ampua, koska sillä on jotenkin onneton elämä eikä se tiedä, mitä teksi, niin se tuli pyytäessäsi, oli kenties lähistöllä valmiiksi tämän mahdollisuuden varalta. Muttei sen kanssa voi jäädä erityisen sosiaaliseksi, koska se juuri oli onneton, luultavasti tavalla, joka tarttuu. Sen sijaan lähiympäristön ystävällisten lintujen ja muiden tavallisesti näkemiensä eläinten kanssa voi olla sosiaalinen isommitta vaaroitta. Mutten nyt sitten tiedä, mitä tuo pyytäminen vaatii, riippuuko se eläinten elämistä vai että elät tiettyyn tapaan tai että vaimo pyysi tai että näet nälkää, vai mitä? Kenties se on vanhanajan taito, jota ei enää osata. Osa eläimistä, etenkin ihmisen lieåpeillä elävät, kunnioittavat ihmisiä suuresti esim. näiden iän vuoksi, ja vähemmän elättimäiset elävät kauempana metsissä ja järvien rannoilla ja arvostavat villiä luontoa enemmän.

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.

Mitä puita jätetään

Lainaus blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html

"Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms

Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"

Kirjoitelmani Kalevalasta

Selaa muutama sivu taaksepäin blogini
http://paratiisiteoria.blogspot.fi
lopusta.
(Sivu ei suostu nyt latautumaan.)

19.2.2017 Tuossa tuo linkki, mutta tietokoneeni reistailee yhä:
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html

No, nyt latautui sivukin. Tässä tämä lainaus:

"

Kalevalasta

Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa.
"Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi."
Niin sitä jäin meittimään, että mietinkö lapsena Kalevalaa lukiessani, että noin suuren taidon kanssa oi käydä: menettää aseman, kai kommunikaatioyhteyden menettämisen myötä kun ei enää puhu sotilasmaisempaa tyylilajia käyttävien miesten kieltä. Että varoisin vain, etten siihen itse sorru. Mutta samalla ajattelin, että tuohon melkein yltäisin, tuohon tyylilajiin saavutuksissa. Nyt mietin, että melkein kuin linnun olisi kohdannut: laulullaan metsät tekee kauniiksi kulkea, vehmaiksi, on siinä sotilasmaista viisautta äänessä.
Mutta niin, miten ajattelin niin suureen taitoon ja elämänlaatuun yltäväni, kuin metsän heinikon punerrus tms. Olisi terve elämäntapa tai oma terve touchi, joka parantaa elämäntavan terveeksi, ikiaikaiseksi. Joka asiassa näkisi terveen elämäntavan osaset, jotka siinä on ideana, ja niin teko toisten tekoihin rinnastuessaan olisi tervehenkinen sekä itsellä että toisilla, ja siitä voisi jatkaa tervehenkisesti itse kukin, koko yhteisö, ja osin muu maailma ottaa mallia. ( World is of love (a mechanical model) http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html ) (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )
Olisi omia taitoja, olisi omaa tietään löytänyt, olisi niin hyvä olla yksilö, persoonallisuus, oman itsensä kaltainen ja vahva, mielellään yksilö. Ja niin ihmissuhteet olisivat tavalaan klisheemäisiä ja tavallaan tervehenkisiä: olisi kanttia ottaa kantaan, tehdä mielekkäitä tekeja, yhteisön arvostusten kantamia, yhteisön tervehenkisten tekemisten ja arvojen kantamia tervehenkisiä asioita, joissa olisi voimaa ja elämänsisältöä.
Ja voimaa, taitoaja ja kanttia saisi sotilasmaisuudesta: puolustaisi jotakin, satsaisi tervehenkisiin linjauksiin, ottaisi mallia pikkulinnuista yms villin luonnon vahvoista eläinhenkilöistä (http://wildharmony.blogspot.fi/ ). Olisi tervehenkisen liikunnallinen, käytännössä tekevä, hyvällä ymmärryksellä luonnon ihailun myötä ja kauniiden arvojen myötä tunteva, maailmasta välittävä, tuntein elämää lähestyvä, perinteisen elämäntavan elämänpiiriin ja missipoihin motivoitunut, tuntein hyvällä ymmärryksellä, luonnon esikuvien taitotason osia siellä täällä tavoittava. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

My old video: if you can imagine a skill livelily, you can learn it https://www.youtube.com/watch?v=QAFN4gs35_A  "

Hirsirakentamisesta

Luin joskus teininä tai varhaisteininä seikkailuromaanin Erämaan kasvatti, missä

päähenkilö samoili Suomen metsissä ja rakensi mm itselleen hirsimökin omin voimin.

Pidin romaanista kovin ja se opetti mm ihailemaan syksyn lehtien värejä.
Muistelen, että kirjassa päähenkilö nosti mökin hirret paikoilleen vinssillä, mutta

näin jälkikäteen ajattelen, että sellainenhan on nykertämistä, kirjailijan

asenteella tehtyä, miten hän muka silloin olisi saanut mökin valmiiksi? Kirjailija

on varmaankin kuunnellut muiden juttuja eikä uskonut, että omin hartiavoimin

nostivat hirret paikoilleen. Sillä silloin käyttää ronskisti voimia ja on kätevä ja

nopealiikkeinen samaan aikaan, isolla tunnemotivaatiolla mökkiään rakentaessaan ja

saa siitä voimia, puhtia. Ja silloin ison lyhyen nostoponnistuksen jälkeen vain

kirveellä raks raks lovia hirsiin, kevyempää työtä mutta sitäkin voimalla ja

kätevyydellä ja silmällä, että mikä olisi kiva, hyvä asua ja tunteidenmukainen,

mökiksi hyvä. Ja niin olisi hyvät voimat käytössä ja koko ajan taju, että miten

paljon milloinkin jaksaa, olisi tauotkin oikeaan aikaan.