Luin ehkä kuukausi sitten tonttukirjaa ja tulin kirjoittaneeksi tekstin tonttumaisesta viehätyksestä nykypäivänä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/09/kotitarvetonttuilua.html .
Tonttuaiheen kiehtovuus on pitkälti vanhojen maalaismiljöiden toimivuudessa ja niiden askareiden viihtyvyydessä. Nykypäivänäkin luonnossa liikkuessa yksi paikka on yhdentunnelmainen ja toinen toisen, joskus jossakin vanhassa rakennetussa miljöössäkin on vahva hyvä tunnelma, mutta nykypäivän kaupunkilainen tuntuu kadottaneen, mistä ne löytyvät ja mikä on niiden viesti. Voiko tuo viesti olla siinä, miten eri ihmiset ja eri ihmisluonnosta löytyvät mielialat kuvastuvat erilaisessa tavassa kulkea, tehdä, pitää asuinmiljöö ja vaattensa & tavaransa, kunkin itselleen ja mielialalleen tyypillisesti. Siis vaikka että jos kulkee jonkun kanssa metsikköistä vanhan mökin viertä, niin tämä hahmottaa puut ja metsikön omalla tavallaan, joka tarttuu hiukan seuraansakin, ja hänestä' pitävä kenties sanoisi, että hän on vähän kuin olisi kalliota tuohon tapaan ja pensaikon huiska noin ja ranta, missä vene, yms, että se on jollekin kuin sanasto, jolla hahmottaa hänet. Ja sitten kun kulkee jonkun toisen kanssa, niin vaikka välimatkat tuntuvat pidemmiltä ja aivan eri kasvit tai erityyppinen näkökulma aluskasvillisuuteen yms hänelle tyypilliseltä. Että yksi hahmottaa vaikka kimpaleittain ja vahvan pehmeiksi, kenties sosiaalisiksi, ja toinen taas kuin akateemisen perspektiivin kertomaa, joku kuin kauniita tunnelmaa omaavia katseltavia näkymiä, ja joku vain risukkona ja rapakkona. Että ne ihmiset elävät eri maailmoissa samassakin paikassa, ja ettei nykyihmistä kuvaisikaan, ett' puolukka vai mänty vai heinikko tai ranta, vaan että millainen maisema, minkätunnelmainen, mikä viihtyvyys, mikä mielenkiinnon jakautuminen taitotasoineen ja arvoineen, sosiaalisuuden tyyppeineen ja tekemisen meinikeineen, pohtimisineen kaikkineen. Vähän kuin että mikä taiteilija teki tästä kuvan ja keille se oli suunnattu, vähän sitä samaa kuine ttä missä he oikeammin viihtyisivät. Kai entisajan luontomiljöössä oli viehätyksenä, että muualle haikailevat olivat muuttaneet pois, vaikkapa kaupunkiin, missä mahdollisuuksia on monta, ja niin miljöön asukkaiden näkökulmat kuvastelivat sitä, että olivat pitäneert juuri sellaista miljöötä viehättävimpänä, tai ehkä oikeammin, että olivat vesoneet ja kulkeneet polkuja ja rakentaneet tai korjanneet vähän tms siihen tapaan kuin mikä näkökulma siellä eklämiseen heitä viehätti. Ja muut siis olivat poissa. Meinaako se,että elämänvalintoja mainostettiin niin, ett' kukin saattoi löytää omanlaisensa laajasta maailmasta, eikä niin että oli jokin täky esillä muttei siihen vertautuvia kaukaisia kohteita esitelty.
Välistä tulee mieleen,oliko ihmisten välinen etäisyys ennen isompi: http://yksinaisille.blogspot.com/2017/09/jos-komeat-tai-natit-menevat-ohitse.html . Olisivatko yksilöt niin saaneet enemmän tilaa olla oma itsensä, elellä omalla tavallaan? Ero lienee ulkomaalaisissa vaikutteissa, niiden sosiaalisten suhteiden tyypissä ja niiden sosiaalisen silmän kehnoudessa, joka lisää omalla tahdilla tehtäviä juttuja lähietäisyydelläkin, ja toisaalta karsii pois ilman sosiaalisten vaikutteiden mukana lillumista tehtäviä juttuja elämässä.
