maanantai 19. joulukuuta 2016

Kasvien älykkyydestä ja elossa olemisen tavasta

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin, että psykologit yms muistuttavat afrikkalaisia, jotka mieltävät olevansa jossain mielessä pyöreässä muovisessa kukkaruukussa kuin ruukkukasvi, kenties jotenkin teoriaperspektiivinsä osalta. Mietin, etten ajatellut kasveja niin tyhmiksi: jatkuvan helteen tyhmentämä pää koko nuoruuden ajan ja kuumassa syömisen sosiaalista luonteenlaatua huonontava vaikutus. Kasvilta sen sijaan voi oppia sen tunnelmasta tekemisentapoja ja piirteitä, jotka ovat ihmisen ja eläimen elämässä hyödyllisiä. Joka kasvi ei ole samanlainen vaikka olisi samaa lajia, ja samankin yksilön ulkonäkö ja tyyli vaihtelevat päivän kuluessa kuin erilaiset sananvalinnat toisivat samaan runoon eri viestin mutta hämärästi samantapaisen. Miten se sitten on mahdollista ja minkä seurausta? Jos vesi ja ravinteet sen mukana kulkee kasvin suonissa epätasaisesti tilanteen mukaan, voi se joskus olla ryhdikäs, jopa jäykkä, toisten jäntevä ja joustava ja joskus lurpsahtanut lötkö, niin silloinhan, jos vedensaanti jossakin oksassa vaihtelee vikkelään, niin haihdunnan ollessa voimakas voi oksan tyylikin vaihdella vikkelään, esim. se, miten se myötää tuuleen. Ja sen voisivat pikkueliöt oksalla ja rungolla aiheuttaa, esim. siksi, että ne eläät mukana maiseman tapahtumissa, joista ihmiset ainakin ovat varsin selvästi näkyviä. Jollei vaikutus tule pikkueliöiden myötä, se kai tarkoittaa, että kasvi aistii ympäristöään jotenkin ja kokee elämän samantapaisesti kuin ihmiset ja eläimet, eli sen rakenteen tulisi olla oletettua monimutkaisempi, mutta ehkä se voikin olla, jos kasvit kerran ovat selvästi erityyppisiä olentoja kuin ihmiset, niin ihmiset eivät ehkä huomaa niistä niin helpostikaikkea. Eläimillä, pienilläkin, kai olisi tuota elämänviisautta, jota mm puilta oi oppia: onko puu tai muu kasvi pieneliöiden "linnunlaulu"?

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Luonnossa suunnistamisesta & eksyneille ohjeita

Kun pitää luonnon kauneudesta ja tunnelmasta, huomaa helpommin, millaisessa paikassa kulloinkin kulkee ja miten puut ovat eri paikoissa erilaisia ja eritunnelmaisella tyylillä metsä ja maastonmuodot.
Kun katselee maisemia ja hahmottaa polkunsa tuossa maisemassa kulkevaksi eikä lyhyiden silmäysten sekamelskaksi, niin ei eksy niin helposti. Aina viimeistään maiseman reunalla katsele uudestaan ja katsele silloin myös sivuille ja taakse, jotta voit yhdistää uuden maiseman vanhaan maisemakuvaasi lähiseudun "kartaksi" maastonmuotoineen ja puustoineen.

Jos eksyt, mieti kokemusperäistä maisemakuvaasi seudusta: siellä jossain kai olet. Lisäksi mieti, miten muistat kulkeneesi tuolla seudulla nyt, eli missä näin ollen olet.
Usein jos kulkee pitemmän tai rasittavamman matkan kuin tavallisesti tai enemmän vaihtelevaisissa aatoksissa, niin kuljetun pätkät ovat eritunnelmaisia, ja jos niitä on tavallista enemmän, niin osa kenties on unohtunut. Se kai johtuu siitä, että musitelet niitä niihin upoten. Kokeile katsoa kokemustasi vähän matkan päästä ylhäältä kuin lintu puusta, että tuossa kuljin tuontunnelmaisesti ja sitten tuli tuo maaston seutu ja sen tunnelma ja sieltä polveillen eteenpäin. Näin ehkä saat koko matkan samaan kuvaan ja voit yhdistää sen karttamaiseen maisemakuuvaasi seudusta.
Talvella voi takaisinpäin kulkea omia jälkiään, jollei sotke niitä muiden jälkiin, mutta pitää varia kylmettymistä ja voimien loppumista. Joululaulut lämmittävät ja puita katselemalla oppii sään kanssa elämistä.
Seölkeät suuret maamerkit kuten tiet ovat yleensä helppoja suunnistajalle: kun kuljen kylliksi länteen, niin saavun tuolle tielle, jota pitkin pääsen kotiin.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Elämäntapahaaveista ja ostoksissa onnistumisesta

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

Mökkeilystä * Hiihtämisestä ja palautumisesta

"Mökkeilystä
Muutama sana mökkeilystä. En ole itse viime aikoina päässyt mökille, joten en osaa niin kovin hyvin kertoa.

Mökillä on kivaa elämäntavan ikiaikaisuus. Siinä, missä kaupungissa pesukoneineen, helloineen, tietokoneineen helposti vieraantuu elämän käytännön tasosta, sen konkreettisesta todellisuudesta, mökillä kohtaa nuo perusaskareet ikiaikaisessa perusmuodossaan, tai ainakin kovin perinteisessä. Haetaan kaivolta vettä, laitetaan ruokaa tulella, lämmitetään saunaa, soudellaan järvellä ilman moottorivoimia. Tunnetaan tuulen voima, kun se tarttuu veneeseen, huojuttaa kaisloja ja omien lihasten voima kun riuhtaiusulla saa veneen hypähtämään kappaleen matkaa eteenpäin ja sitten taas katsellaan kuunnellaan haistellaan, tunnetaan sää ja luonto, peruseläminen aisteja konkreettisesti koskettavalla tasolla vaihtelevanrytmisenä polveilevana luonnon aistirikkaudesta nauttivana.
Kuunnellaan säätä, rytmitetään elämistä sen mukaan, huolehditaan perusasioista leppoisaan rytmiin, ehkä soitetaan ja laulellaan jotakin, nautitaan pikkupaikkakunnan kylällä käymisen tuomasta vaihtelusta, korjataan rikkoutunutta ja pestään yksittäiisä vaatekappaleita (ja ollan kaupunkiin palatessa huojentuneita pesukoneesta), käydään retkillä ympäröivässä luonnossa, tehdään mökkiaskareita ja vain lomaillaan, nautitaan taiteesta, radion tuomasta kontaktista muuhun maailmaan, puhutaan puhelimessa sukulaisten ja ystävien kanssa ja sumplitaan, että josko ehtisivät käydä mökillä. Nautitaan siitä, miten joka pikkujuttukin on aistirikkaampi ja tunnelmallisempi kuin kaupungissa: seinät ja lattia puusta, kuistilla neulasia ja pikkulehtiä, rantakallio joka kohdasta erilainen, jotkin löytyvät kivet ihmeellisiä, on käpyjä, oksankäppyröitä, pikkutaimia isojen puiden katveessa, uimaranta, sauna, vene, sisällä ruokaa naposteltavana, teetä lämpimikseen, villasukat ja saappaat, lämpömittari, puut huojuvat sään mukaan eri äänellä, vanhat laulut heräävät eloon..."


Lähde: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/09/mokkeilysta.html


* * *


"Hiihtämässä

Olin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä, ihan vähän vain ja kehoani kuunnellen. Jälkikäteen lämpimässä villaviltin alla tuli kamalan hyvä olo ja mietin, että tätäkö savonlinnalaisuus juuri kaipaa: mökkeilyn tapaista liikuntaa? http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html Mutta itse asustelen kaupungissa."
 Tässä tuon linkin teksti:
"Hiihtämässä pitkästä aikaa
Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin

ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin

sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön

luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin

kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi

aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi

paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää

tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani

kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai

kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle

kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä

vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,

että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva."
"


Opi liikunnalliset lahjat näin!   http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html)

Palautumisesta mutta ikävä kyllä kesäaikaan kirjoitettu 
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html

tiistai 1. marraskuuta 2016

Kullanvärinen turkki

Ruskeaturkkisia eläimiä kiinnostaisi kenties tuollainen näkemys siitä, miten saada turkista kullanvärisenä läikähtelevä http://lukevatkoirat.blogspot.fi/2016/11/kullanvarinen-turkki.html . Sopisikohan esim. Lapin matkailumainoksiin yhdeksi tyylin elementiksi? (koko tyylinä se olisi liiaksi raha-aiheinen. Mutta tyylin osana, sen yhteä elementtinä, se antaa kokonaisuuden olla etusijalla mutta tuo oman tenhonsa: siellä on muun muassa tuollaista, koirakin kullanpunertava, onnellisen näköinen mahtaa olla mummolamaista, vanhan ajan tenhoa! Tms. Näin jää luonnon hienous etusijalle, korkeimmaksi, ja homma toimii sen varassa, eikä romahtele niin kuin työn raadannan etusijalle nostaessa, uupuneiden hahmotustapojen ei jaksaessa kantaa. Luonto sen sijaan on energinen ja viisas, loma mummolamaisessa paikassa tuo viihtyvyyttä ja voimia, lepoa, viisauttakin kai.)
Aikanaan eräopaskurssilla ajattelun tuota tuon blogimerkinnän linkkilistan linkkiä tunteidenmukaisen vapaa-ajan hyödyllisyyttä työtehon ja työn laadun kannalta luontoretkien aiheeksi, jonkinlaisia teemaretkiä, joista on hyötyä työlle: http://workandfreetime.blogspot.fi .

Vai luontomatkailuun Suomessa ylipäätään? Esim. Savonlinnan matkailuun, kun koira, joka tämän sai päähänsä,on kumminkin savonlinnalainen?

19.2.2017   Lainaan tuon linkin nettisivuni tähän:

"

Kullanvärinen turkki

Aprikoosinvärinen villakoirani sai näin marraskuun alun iloksi päähänsä leikkiä, että sen turkki oli kullavärinen, kullan sävyissä kimalteleva ja hehkuva. Keksin sille avuksi ohjeita, miten saada turkista kullanvärisen tenhoavan. Niitä voisi muillekin kultaa vivahtavan turkin omaaville eläimille eläytymällä eläväisesti viestiä, niin kai jotakin siitä nappaavat ja omaa ideaa siihen kehittelevät, jos ovat harrastuneita aiheestaan.
Kulta sinällään on työmäinen, kuin harmaa, ja siksi ei niin kiehtova. Pitäsi siis löytää kultaiena hehkuvia aiheita luonnosta, kuten vaikka punainen männyn käppyräoksa tai auringon hehkun punaama varvikko tms, tai haaveista kuten vaikka mäkkeily takan loimuineen tai kalastus kalojen upeuden ja luonnon tenhon myötä tai niin kuin vaikka hevoshaaveet. Lisäksi pitäisi löytää hyviä tapoja tehdä työtä: aivan upeita haaveammatteja, hyvin kantavia lähestymistapoja ok työhön, lähestymistapoja joista saa oimaa viihtyvyyttä rattoisuutta tenhoa tunteidenmukaisuutta vapaa-aikamaisenisoa kapasiteettia jolla kantaa keveästi yli hankaluuksien: yleensä kai aistit auki, vapaamuotisesti, lomalaisen tapaan eli työtehtävä ei kurinalainen vaan omaa persoonallisuutta salliva esim. eri puolen vaativa kui millä oma innostus ja viihtyvyys oma persoonallisuus tuo puhtia joka kantaa tuon toisenkin puolen työtehtävän paremmaksi. Yms

Kun tuo selvästi liittyy rahaan, niin laitan tähän näitä linkkejäni työnteosta ja vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Lisää vapaa-aikaa paremman työtuloksen saamiseksi http://workandfreetime.blogspot.fi
(Yritelmiä työviihtyvyyden parantamiseksi http://tienraivaajat.blogspot.fi )
Vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
Ostoksissa onnistumisesta http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/10/ostoksissa-onnistumisesta.html
Kivempi tapa maksaa laskuja http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Ilmaisia linkkilahjoja http://joululahjoja.blogspot.fi   )

Harjaamisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/02/savolaiskoiran-tyylia.html 
"

15.3.2018   Ostoksissa onnistumisesta, esim. tavalliset ruokaostokset yms, kivemmasta tavasta maksaa laskuja, kaupoista, nyms blogi http://asiakkaanavain.blogspot.fi

lauantai 24. syyskuuta 2016

Älä kaadapuita * Mitä puita jätetään

Puiden hyödyllisyydestä http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi

* * *




Tuossa blogissa tällä hetkellä viimeisimpänä tämä lainaus ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html

Mitä puita jätetään

"Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms
Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"