Luonnon viisaudesta oppimisesta

"Luonnon upeasta tunnelkmasta oppimisesta

Tulin tässä ajatelleeksi, että luonnon tunnelmaksi usein sanotaan luonnon jonkin kokonaisuuden tunnelmaa, vaikkapa metsänreunan tai järven, mutta ihminen taas oppii taitoja luonnon jonkin pienen osan tunnelmasta kuten vaikka oksan tai laineen jonkin kohdan mahtavasta meiningistä. Se on jotakin sellaista kuin että istuiko sisällä tylsässä seurassa tylsässä tekemisessä vai oliko luontoretkellä ja näki puron laineiden, sen pinnan väreiden vigour, elinvoiman, keväänhenkisyyden ja elävöityy siitä itsekin jonkin verran ja osasi sitten hiukan sellaistakin, oli sitä tyyliä ja kanttia itsellä kotiin palatessa ja jonkin aikaa jälkikäteenkin."
http://kokonaiskuvat2.blogspot.com

Puiden tapaan

Savonlinnan keskustassa Tulliporinkadulla on päätien varrella isojen lehtipuiden rivi, kai lehmuksia, Hämmästyin tänään, kun bussipysäkillä, lehmukset taustanaan, oli lihava kamalan paljon lehmusmaisen tunnelmainen mies. Jos ymmärsin oikein, ihan vain elekielellä, oli hänellä ainakin ollut lehmiä ja hiiriä ja tykännyt pitää niitä kuin tallia, ja se oli jotenkin lehmusmaista.
Jäin siitä kai hänen vuokseen miettimään, että miten olla koivumainen, ja yllätyksekseni löysin vastauksen: katso koivun ohitse, niin näkymä on viisaampi, viisauden eri lajeilla tuettu, eli metrin tai kaksi kai ihmisen sivusta ja sinne nuoremmille kaikenlaista viisautta tueksi, viisauden ja sivistyksen eri lajeja, niin oma komppaava tunnelma on siinä kuin roikkuvat koivun lehvät, jopa sointuisa, ja kroppa siihen puuhaan unohtuneena vähän kuin vesivärimaalaukseen kuin olisi tuohi ja musta-valkoinen väri, mutten tiedä, menikö väri oikein, kun tuohessa ei olisi pitänyt olla mustaa vaan vain tuohen sivussa, missöä muu elämä puun mielestä on ajatuksissa siis.
Mäntyä varten tarttee katsoa suoraan kohti ja aistit auki yrittää hyvällä oerustekemisentavalla. Johonkin toisille avuksi saa sitä sun tätä pikku ohjetta: ison puun oksat, mutta vähän niin kuin elämä sattuu menemään, on luonnollista ja tunteidenmukaistakin itsellä ja muilla: niin syntyisivät käppyräoksat.
Bussissa taaempana kuului paikallislehden toimittaja osaavan olla sosiaalinen eri lehtipuiden tapaan ja nuorten puiden ja ohitse vilahtavien havupuidenkin, mutten sitä itse osaa. Jotenkin se meni niin, että vaikutelma on sosiaalisuus tietyllä etäisyydellä itsestä noin sosiaalisesti ja tietynlaiset asiat mainiten tietyn verrab, ja se liittyy mm puun ikään ja lajiin, sen näkökulmaan elämään.

Ihminen kuin puun runko, tuttavat kuin sen lehtiä

Tässä kerrostalossa asuessani on ikkunan lähellä matalampia puita ja niissä aika usein laulavat tiaiset tms pikkulinnut. Viime päivinä olen pitkään vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html säveltänyt joitakin pätkiä puiden viimeisistä lehdistä ja lehdettömästä puusta, parempaa mieltä tuomaan. Tänä aamuna unenpöpperöisenä, kun ikkuna oli raollaan, tuli tällainen vertaus mieleen. Ihminen on kuin puu, elää luonnollisten rytmiensä mukaan ja maailmankuvansa & sivistyksensä mukaan, kun taas tuttavat saavat siitä tavatessa jotakin sosiaalista, tekemisentavallista tms vaikutetta ja se on kuin puun lehti, löyhästi kiinni puussa, omien rytmiensä mukaan elävä kuin lehti heiluu tuulessa, mutta kuitenkin sitä samaa kuin sinulla, joka siinä olet puun runko ja tuttavasi lehtiä tuon vaikutuksen osalta.

Puiden istuttamisesta Lappiin

En Lappia tunne, mutta sanotaan, että jos Lapista jostakin on kaadettu puut, niin sinne ei ainakaan helpolla saada uusia puita kasvamaan, kenties ei ollenkaan. Voisikohan seuraavasta taidosta olla hyötyä puiden istuttamiseen ym mahdolliseen taimista huolehtimiseen?
(Japaninpystykorvani Vaapukka kuoli muutama kuukausi sitten mutta) Koirieni kanssa kun opin juttelemaan elekielellä, niin opin myös, että moni kasvi on tietyntyylinen, kuin luonteenlaatu, vaikka se olisi samaa lajia. Ja niin teitty kasvi tai eläiun voi sopia tiettyyn tekemiseen tai paikkaan, kun taas viereinen ei. Ja luullakseni voi ajan myötä vaihtua, että miten hyvin sopii mihinkin. Vastaavasti tiettyyn paikkaan voisi tunnelman ja kasvillisuuden, kenties paikan eläinten perusteella ja paikan elämän tuntien sopia tiy´ettyyn paikkaan teitty kasvi ja toiseen toisenlainen, kenties toista lajia tai lajiketta. Ja vastaavasti siemenistä tai taimista tai nuorista eläimistä voi joku olla menossa Lappiin, ja kenties tarkemmin jopa tietylle paikkakunnalle tai muutamalle mahdollinen kenties, kun taas viereiset sopisivat tyylinsä perusteella arvioituina ihan eri paikan henkeen. Ja niin ne siis pitäisi sillä tavoin vaalia oikeille seuduilleen, oikeille paikoilleen, kenties ymmärtää niiden hoidostakin, mihin avuksi ystävällinen eläin olisi hyvä, jos sen kanssa kommunikaatio pelaa hyvin. Musiikki ja maalaaminen opettavat myös tallaista kieltä, ja käsityömateriaalien tuomat ideat & niiden tuoma malli taitavasta käsityönharrastajasta, joka niitä valikoit tai valmistaa. Uskonnosta myös voi olla hyötyä tuollaisten osaamiseen. Kenties lapsi joka satujen lukemisen tapaan tunnelmoi jotakin paikkaa,osaisi sanoa, että mikä puu sopisi jonnekin.Mutta voi olla, että toisen istuttamana toinen puulaji.

Haluaako eläin ihmisen tuovan oman panoksensa

Joskus ihmetyttää, keiden eläimet tuntevat olevan positiivisella asenteella luonnon kannalta katsottuna. Esim. että riittääkö se, että on juuri syönyt. Tai että itsekin on perheellinen. Vai huomaako eläin, että ihmisellä voi olla paljon enemmän viisautta tuotavanaan, mikä näkyy tyypillisesti hänen maisemamaisessa elämän, maailman, senhetkisen ympäröivän maiseman, kulun ja elämäntapojen hahmotuksessaan sekä terveiden elämäntapojen osaamisessaan: missä se soi kuin musiikki tai tunnelmataju, tai väri, tai valoisuus, tai on näkemyksellinen, niin niillä kohden sivistyneellä ihmisellä on yleensä paljon enemmän annettavamaan luonnollekin tai ihmisten luonnossa kulkemiselle kuin vain,että olisi äsken syönyt tms. Jotta eläin oppisi tällaista viisautta  terveistä elämäntavoista, niin sen kai pitäisi kuulostella tunnelmatajullaan, mikäö teko tai liikkumistapa, liike on tervehenkisimpänä soiva siullä hetkellä ja verrattava muihin valintoihin, olisivatko ne tuottaneet vähemmän hyvinvoivan linnun tms,vähemmän elämässä pärjäävän. Samoin sivistyneen maailmankuvan muutkin valinnat ovat useista vaihtoehdoista parhaita.

Asuinmiljöön ja luonnon paikkojen hengestä

Luin ehkä kuukausi sitten tonttukirjaa ja tulin kirjoittaneeksi tekstin tonttumaisesta viehätyksestä nykypäivänä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/09/kotitarvetonttuilua.html .
Tonttuaiheen kiehtovuus on pitkälti vanhojen maalaismiljöiden toimivuudessa ja niiden askareiden viihtyvyydessä. Nykypäivänäkin luonnossa liikkuessa yksi paikka on yhdentunnelmainen ja toinen toisen, joskus jossakin vanhassa rakennetussa miljöössäkin on vahva hyvä tunnelma, mutta nykypäivän kaupunkilainen tuntuu kadottaneen, mistä ne löytyvät ja mikä on niiden viesti. Voiko tuo viesti olla siinä, miten eri ihmiset ja eri ihmisluonnosta löytyvät mielialat kuvastuvat erilaisessa tavassa kulkea, tehdä, pitää asuinmiljöö ja vaattensa & tavaransa, kunkin itselleen ja mielialalleen tyypillisesti. Siis vaikka että jos kulkee jonkun kanssa metsikköistä vanhan mökin viertä, niin tämä hahmottaa puut ja metsikön omalla tavallaan, joka tarttuu hiukan seuraansakin, ja hänestä' pitävä kenties sanoisi, että hän on vähän kuin olisi kalliota tuohon tapaan ja pensaikon huiska noin ja ranta, missä vene, yms, että se on jollekin kuin sanasto, jolla hahmottaa hänet. Ja sitten kun kulkee jonkun toisen kanssa, niin vaikka välimatkat tuntuvat pidemmiltä ja aivan eri kasvit tai erityyppinen näkökulma aluskasvillisuuteen yms hänelle tyypilliseltä. Että yksi hahmottaa vaikka kimpaleittain ja vahvan pehmeiksi, kenties sosiaalisiksi, ja toinen taas kuin akateemisen perspektiivin kertomaa, joku kuin kauniita tunnelmaa omaavia katseltavia näkymiä, ja joku vain risukkona ja rapakkona. Että ne ihmiset elävät eri maailmoissa samassakin paikassa, ja ettei nykyihmistä kuvaisikaan, ett' puolukka vai mänty vai heinikko tai ranta, vaan että millainen maisema, minkätunnelmainen, mikä viihtyvyys, mikä mielenkiinnon jakautuminen taitotasoineen ja arvoineen, sosiaalisuuden tyyppeineen ja tekemisen meinikeineen, pohtimisineen kaikkineen. Vähän kuin että mikä taiteilija teki tästä kuvan ja keille se oli suunnattu, vähän sitä samaa kuine ttä missä he oikeammin viihtyisivät. Kai entisajan luontomiljöössä oli viehätyksenä, että muualle haikailevat olivat muuttaneet pois, vaikkapa kaupunkiin, missä mahdollisuuksia on monta, ja niin miljöön asukkaiden näkökulmat kuvastelivat sitä, että olivat pitäneert juuri sellaista miljöötä viehättävimpänä, tai ehkä oikeammin, että olivat vesoneet ja kulkeneet polkuja ja rakentaneet tai korjanneet vähän tms siihen tapaan kuin mikä näkökulma siellä eklämiseen heitä viehätti. Ja muut siis olivat poissa. Meinaako se,että elämänvalintoja mainostettiin niin, ett' kukin saattoi löytää omanlaisensa laajasta maailmasta, eikä niin että oli jokin täky esillä muttei siihen vertautuvia kaukaisia kohteita esitelty.

Välistä tulee mieleen,oliko ihmisten välinen etäisyys ennen isompi: http://yksinaisille.blogspot.com/2017/09/jos-komeat-tai-natit-menevat-ohitse.html . Olisivatko yksilöt niin saaneet enemmän tilaa olla oma itsensä, elellä omalla tavallaan? Ero lienee ulkomaalaisissa vaikutteissa, niiden sosiaalisten suhteiden tyypissä ja niiden sosiaalisen silmän kehnoudessa, joka lisää omalla tahdilla tehtäviä juttuja lähietäisyydelläkin, ja toisaalta karsii pois ilman sosiaalisten vaikutteiden mukana lillumista tehtäviä juttuja elämässä.

Vanhoista vuodenaikoihin liittyvistä perinteistä

Luin kirjaa Tontun Vuosi, ja siinä oli mm vapusta ja juhannuksesta. Vappuun liittyen kerrottiin, että lehmät laskettiin keväällä laitumelle asiaankuuluvin menoin, mikä ensin hämmästytti minua, kunnes huomasin, että oman navetan omat eläimet kehittivät nuo menot tuona keväänä,meni lehmä vaikka kuin pihlajanoksan alle ja siitä keksittiin idea, että pihlajanoksan oli, ja niin olivat kaikki nuo tavat hyvähenkisiä ja onnistuneita, lehmät tyytytväisiä. Sitä en oikein usko, että emäntä olisi seiossyt jakkaralla ja emännän haarojen välistä lehm't laskettu ulos, vaan onkohan pikemminkin, että emäntä on halinut lehmät ja niin edustanut navettaa ja talvikauden mukavaa elämää niille.
Vapusta oli maininta kuin naisia olisi miesväki pyrkinyt pitämään isolta osin kotosalla, mikä ei kuulosta viisaalta ihmisten välien ja elämänlaadun eikä seksuaalisuuden kannalta, vaan mieleeni tuli kirjoitukseni heilojen löytämisestä http://yksinaisille.blogspot.com/2017/09/jos-komeat-tai-natit-menevat-ohitse.html missä huomio, että komeus ja nätteys liittyvät suurempaan etäisyyteen, siihen, että ihminen saa rauhassa olla oma itsensä ja puuhata itseään kiehtovia hyväätekeviä asioita, jolloin välit ovat pikemminkin viisaudella kuin läheisyydellä huolehditut, sillä onhan elämänpiirissä yleensä muitakin, tarttee kaiken olla monenlaiselle ihmiselle sopivaa, jottei määräiltäisi ja jotta kaikki mahtuisivat tekemään ja elämään elämiään.
Juhannuksesta kerrottiin, että juotiin silloin tai keväällä malja ukkosen, sään ja en muista minkä jumalalle Ukolle, joka oli peltojen, eläinten ja ihmisten hedelmällisyyden malja, mutta se kuulosti siltä, että kasvien hedelmällisyyden, lintujen jo pesästä klähreneiden poikasten juhlimista ym eläinten ja sekä ihmisten hengenelämän, elämän kukkeuden ja runsauden, viisauden malja.
Juhannuksena kerrottiin karjan tuotavan kotiin kukka- tai kaislaseppeleet kauloissaan, mikä kuulosta kasvukauden juhlimiselta, ei valoisuuden. Kodit oli koristeltu eri puiden oksin, mutta nykyinen käsitys lienee, että näistä vain koivu on hyväätekevä vaikutukseltaan, mistä viittaus sivistykseen ja väärinkäsitys, että kuuluisi juhlia juuri valoisuutta. En ole huomannut valoisuuden kantavan sen kummemmin kuin vaikka ilta kantaa, sillä pimeneehän juhannuksen jälkeen. Kesän juhla niin kuin ennen vanhaan kuulostaa sen sijaan kivalta kokkoineen.

Heinäkuussa ennen heinäntekoa tehtiin piimää(?), kaljaa, juustos, pestiin suurpyykit, käytiin mahdollisuuksien mukaan ehtoollisella ja taottiin viikatteet teräviksi. Heinää tarvittiin mahdollisimman paljon. Niinpä tehtävää piti lähestyä hyvällä tavalla: vanha heilä ei ollut tiellä, uudelle tilaa, ruokaa ja juomaa oli, lähestymistapa kirkonkin puolesta hyvä, hyvin laitettu kaikki, viikatteet terävät sen puolesta, että heinäpellolla olisi niitä hyvä käyttää ja kaikille olisi hyvä elää niin sen puolesta, mitä teroittaja moisesta osasi arvioida. Jos on heila hyvällä mielellä, niin niittä enemmän ja vaalivammin, saa vaikeammastakin tosi hyvää jälkeä aikaiseksi, aivan toisin kuin aina urautuneesti tehden. Jos on puhtaat vaatteet noon voi hyvin aloittaa uutta tekemistä, hyvällä mielin, juhlavasti ja niin ollen hyvällä laadulla ja viisaasti. Ja kun juomaa ja ruokaa, niin jaksaa hyvin, on kuin harrastuskerhon tapahtumapäivänä tai leirinä,jolloin mukavaa puuhaa ja kivoja ihmisiä riittää koko päivän, vaikkei ole tavallisesti heitä tavannut tai moista puuhannut.

* * * 

(25.6.2021   Juutuin tuota kirjaa luettuani kurjouttanaan oitkösto tottujen taidoista englanniksi. Nyt tuossa kurjoituksessani Skills of Christmas gnomes on jo lähes 700 kohtaa. Kurjoitujsen löytää osoitteesta learntalents.blogspot.com )