Joskus aikanaan sain näytenumeroina kaksi alkuvuoden Mökki-lehteä. Minua kiinnosti kovin, miten saada oma mökki ja mitä siihen liittyen pitäisi osata, miten ne oppia taiu pystyä ostamaan vähällä rahalla. Mökki-lehti oli tavallaan kiinnostava ja tavalaan mökkihaavetta luova, mutta siitä jäi jotenkin skriik skrääk -tyyli kaupunkiin, kuin mikään ei olisi enää kelvannut, vaikka ikkunastani näkyy puita ja asun maaseutukaupungissa ja minulla oli kaksi koiraa. Sen saman muistan lapsuudestanui: omakotitalon ympärillä Helsingissä oli puita, mutta kumminkin oli jotenkin tyytymätön olo koko ajan, kuin tuon Mökki-lehden tuoma. On kai niin, että jos kaupungissa on puita hyvällä tavalla, niin mökiksi ei riitä joitakin puita ja ranta, vaan tarvittaisiin jotakin lisää, vaikkapametsäpolku ja sauna.
Tänään luin MeNaisia ja sen takakannessa oli mainos joululehdestä tai -kirjasesta ja mainoksen iso kuva jouluisesta huoneesta, jossa lumiset puut ikkunan takana, jätti samanlaisen olon: oli kuin jotakin olisi tavoitteena kuvan myötyä sisustuksessa ja maalaisromanttisessa asumisessa, muttei sitten mitään keinoa sitä tavoittaa, ja sen myötä tavallinen elämä menettänyt viehätyksensä. Kuyvassa oli kai otettu tavallisia tärppejä kuten kiva kangas, viltti, sohvatyynyjä, pöytä ja koriste-esineitä, joista pitäsii valita kiva etselle sopiva,omaa mieltä kiehtova versio, mutta olikin otettu ne haaleina keskenään rimmaaviuna ilman mitään ideaa. ja ikkunanäkymä oli osin lavastettu viereisillä esineillä eivätkä esineet oman viehätyksensä ja käyttönsämukaan valittuja. Eli sisustajaöa oli monta tärppiä tiedossaan, muttei osannut antaa selkeitä ohjeita niiden suuntaan vaan sotki lukijan ajatukset sävy sävyyn -sisustuksellaan.
Usein kai kun yksi perheenjäsen lukee lehteä ja sisustaa, niin toiset perheenjäsenet eivät pidä tulosta etukäteen niin onnistuneena kuin mitö se joiltain osin on, jos on valinnut juuri omaan makuun sopivaa ja vain hyödyllistä, ei massoittain vaan vain erityisiö kiinnostuksenkohteitaan, ja muillekin kivaa.
