M uutin villakoirani kanssa kaksi viikkoa sitten Savonlinnasta Espooseen Leppävaaran seudulle Puustellinmäkeen Postipuuntielle. Ei oltu montaa päivää asuttu, melkein kaikki vielä laatikoissa, kun heräsin aamuyöllä ja villakoirani oli kai nähnyt unta, että laatisimme lastenkirjan, vaikkei minulla ole lapsia ja vaikka en osaa ainakaan nykyisin maalata sellaisia kuvia, joita se olisi siihen kuvitukseksi halunnut. Raapustin siinä neljän aikaan aamulla ylös sen näkemyksen lastenkirjasta ja laitoin sen sen blogiin https://villakoirabanjo.blogspot.com/2021/01/unikuvia-lastenkirja-peetu-ja-ukko-janis.html .
Muutamaa päivää myöhemmin, kun oli tasanviikko muutosta, katselin ikkunasta ulos Postipuuntielle kelo 20 vaille 7 aamulla ja näin tumman hahmon kuin iso koira hitaasti laukakavan viistosti kadun poikki ja hyppäävän penkan yli rinteeseen, joka oli autojen takana. Villakoirani banjo sanoi, että se oli susi. Ja suden tyylistä päätelle susi oli kiinnostunut Banjonlastenkirjasta ja siksi tullut ja ihan ystävällinen. Vähää myöhemmin sävelsin vaikutelmani sudesta.
