Tällainen vaikytelma minulla on. Eläin syö yleensä toisen eläimen siksi että tuo toinen eläin on jotenkin huono ja sillä itsellään on nälkä. Myötäelävä sosiaalisuus tuo tähän tilanneriippuvuutta, esim jollekin elääimelle on käynyt jotakin kamalaa "Ää-ää-äää" "Klunks" toinen eläin nielaisee sen ja itku loppuu. Tai isompi eläin tuumaa, että tuohan on ikävää, ja syö toiset pois pahanteosta. Ihmiseen eläin nuoruuttaan nojaa kuin isovanhempaan, ja niin se tekee kunkin ihmisen srurassa tuon ihmisen elämän tyyppisiä tekoja, näköisjäljennäksiä, mm syö muita eläimiä jos tilanne niin sattuu menemään, ja eläin kai hahmottaa sen tuota ihmistä muistuttavanhenkiseksi elämäksi. Eläin voi myös olla huolissaan jostakin vaarasta elinympäridtössä ja pyytää apua isolta eläimeltä. Eläin voi myös olla niin nälissään, että syö sen vuoksi, seulomatta, tai niin kylläinen, ettei ensi alkuun viitsi syödä, vaikka pitäisi.
