Mietin tässä, että jos jotkut tulevat pohjoiseen ja ajelevat mönkijällä tai ties millä aiotut luontokohteet mutaseks mäskäks, niin sen sijaan että siirryttäisiin uuteen luontokohteeseen tekemään sama, niin tarttis ehkä miettiä, mitä turistit tai uudet asukkaat haluavat. Itselleni ainakin koulu oli rankkaa, samoin yliopisto-opinnot, ja kaipasin käytännön elämää, mitä esim mutaisen ojan ylittäminen saappaissa oli syksyllä, jotenkin konkreettista käytännön elämää, upea kokemus. Tien laidoilla vesakkoa jossa vielä vähän syksyn lehtiä. Tricolor lyhytkarvainen colliemme jolkotteli jossakin mukana, kun treenikaverin kanssa isoista betonirenkaista koostuvalla jättömaalle rakennetulla rauniokoiraradalla harjoituksissa oltuamme kävelin kokeneemman koiraharrastajan ja tämän koirien kanssa rauniokoiraradan tietä jonkin matkaa.
Insinööriopinnot, jatkaen fysiikkaan, jatkaen pohjoiseen ilmastoon missä fysiikan näkökulma auttaa lämmönsäätelyyn ehkä, niin onko koulun luonnontieteellinen maailmankuva siitä jäänyt sitten puuttumaan, pitäisikö lisätä sellainen objektiivinen maailmankuva?
(Olikohan rauniokoiraradan vieressä pikkumetsikkö tai puita, tien pohjoispuolella kovin epätasaista maastoa ja se metsää, ja eteläpuolella rauniokoiraradan jälkeen peltoa, rauniokoirarata pienen hiekkatien tms pikkutien varrella vähän matkaa parkkipaikan jälkeen. Eli luontomaisemilla ja maalaismaisemmalla miljööllä oli väliä, mutta oma kulku lähinnä tiellä tai joskus harvoin kokeeksi harjanteisella metsäalueella. )
Siis ei vain katsella vaan kokea vahvemmin, mm saada liikuntaa, käsitys erilaisista materiaaleista tms, ei vain oppiakseen vaan koska koulu ym opinnot ovat usein niin teoreettisia, niin olisi hyvä olla useammanlaista elämänsisältöä, virikettä, eikä siinä ole ideana ottaa aina uutta luontokohdetta tuhottavaksi, vaan esim ojanylityksen kautta kauniille lyhtelle luontoretkelle, ja retkellä mm mäen kiipeämistä, jossain kalliota, ranta, ym.
