tiistai 16. elokuuta 2016

Laulua nuotiolla

En ole eräopaskurssin jälkeen ollut retkiä järjestämässä, vaan olen muuttanut Savoon, missä tuntuu olevan vaarallista, mutta musiikista oppii kyllä.

Etenkin jos on viileämpi sää tai hämärtää, niin uotio on kovin hieno kokemus. Nuotiolla porukalla laulaminen on upea kokemus ja retkiklishee. Nuotio lämmittää ja kuivaa jotakin ja ruokaa tai ainakin makkaraa voi paistaa nuotiolla. Puiden on oltava kuivia ja tulisijan kunnollinen, jottei maastoa syty hiukankaan. Ei saisi istua kylmällä vaan tarvitaan istuinalunen tai jokin vaate, jonka päällä istua ja joka eristää lämpöä.

Laulujen olisi oltava mukavia ja tuttuja, jotta ihmiset osaavat sävelen ja laulavat mielellään. Vihkonen, jossa olisi sanat (ja soinnut kitaralle), olisi hyvä ja kaksi voisi katsoa yhdestä.

Laulujen tulisi sopia retkiteemaan: esim. luonto- ja rakkauslaulut, perinteiset suomalaiset ja kenties merimieslaulut.

Jonkun vetäjän tulisi osata laulut hyvin, tuntea vahvasti musiikin ja nuotiolla laulamisen tenhoa ja olla niin hyvä laulamaan ja vetämään lauluryhmää, että saa muut mukaan ja opettaa sävelen, laulaa kenties aika lujalla äänellä.

Kitarasäestys on kiva, mutta kitara ei saa kosktua eikä kärsiä nuotiosta, mutta näkeekö kauempana nuotiosta sointumerkinnät? Kitara voi olla hankala kuljettaa mukana niin, ettei se vahingoitu. Ukulele on pikkukitara, nelikielinen ja helpompi kuljettaa mukana, mutta onko sen ääni liian korkea?

Laulaessa ei ole yhtä hyvä laulaa nuottien mukaan kuin oman musiikintajunsa: mikä on laulun henki, retkilaulun tenho, kuoron yhteensoivuus. Sovita oma laulu- ja musiikin tenho -mielikuvasi yhteen muiden laulun soinnin ja heidän musiikki-ideaaliensa kanssa, niin kuin kuulet ne heidän laulustaan, ja laula pikemminkin tunnelmaa, musiikkimaisuutta kuin yksittäisiä sävelkulkuja nuottien mukaan, niin laulu soi kauniimmin ideaalit oppaana eikä menneiden takeltlujen muiston varassa.

Kun on tultu nuotiopaikalle eikä enää olla liikkeessä, niin heti, kun on varma, ettei enää hikoile, tarttee laittaa lämpimämmin ylle, ja etenkin illan viiletessä tai aikoessa istua paikoillaan nuotiolla, niin vielä lämpimämmin ylle, sillä paikoillaan ollessa tulee helposti kylmä, eikä nuotio lämmitä kuin etupuolta vähän tai jonkin verran.
Kaikki vaatteet eivät kestä kipinöitä, esim. tuulipuvun kangas, vaan niihin palaa pieniä reikiä. Liian lähelle nuotiota ei voi mennä tai vaatteet ovat vaarassa syttyä tms.

Kylmässä laulaminen on oma taitonsa. Kurkku ei saisi olla yhtään kylmä, jottei ääni mene huonoksi. Niinpä laulaessa on kurkun ja kurkun seudun oltava ihan lämmin ja hengitettävä koko ajan sisään nenän kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti