Ihminen kuin puun runko, tuttavat kuin sen lehtiä

Tässä kerrostalossa asuessani on ikkunan lähellä matalampia puita ja niissä aika usein laulavat tiaiset tms pikkulinnut. Viime päivinä olen pitkään vuodenaikakirjoitukseeni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html säveltänyt joitakin pätkiä puiden viimeisistä lehdistä ja lehdettömästä puusta, parempaa mieltä tuomaan. Tänä aamuna unenpöpperöisenä, kun ikkuna oli raollaan, tuli tällainen vertaus mieleen. Ihminen on kuin puu, elää luonnollisten rytmiensä mukaan ja maailmankuvansa & sivistyksensä mukaan, kun taas tuttavat saavat siitä tavatessa jotakin sosiaalista, tekemisentavallista tms vaikutetta ja se on kuin puun lehti, löyhästi kiinni puussa, omien rytmiensä mukaan elävä kuin lehti heiluu tuulessa, mutta kuitenkin sitä samaa kuin sinulla, joka siinä olet puun runko ja tuttavasi lehtiä tuon vaikutuksen osalta.