Luin joskus teininä tai varhaisteininä seikkailuromaanin Erämaan kasvatti, missä
päähenkilö samoili Suomen metsissä ja rakensi mm itselleen hirsimökin omin voimin.
Pidin romaanista kovin ja se opetti mm ihailemaan syksyn lehtien värejä.
Muistelen, että kirjassa päähenkilö nosti mökin hirret paikoilleen vinssillä, mutta
näin jälkikäteen ajattelen, että sellainenhan on nykertämistä, kirjailijan
asenteella tehtyä, miten hän muka silloin olisi saanut mökin valmiiksi? Kirjailija
on varmaankin kuunnellut muiden juttuja eikä uskonut, että omin hartiavoimin
nostivat hirret paikoilleen. Sillä silloin käyttää ronskisti voimia ja on kätevä ja
nopealiikkeinen samaan aikaan, isolla tunnemotivaatiolla mökkiään rakentaessaan ja
saa siitä voimia, puhtia. Ja silloin ison lyhyen nostoponnistuksen jälkeen vain
kirveellä raks raks lovia hirsiin, kevyempää työtä mutta sitäkin voimalla ja
kätevyydellä ja silmällä, että mikä olisi kiva, hyvä asua ja tunteidenmukainen,
mökiksi hyvä. Ja niin olisi hyvät voimat käytössä ja koko ajan taju, että miten
paljon milloinkin jaksaa, olisi tauotkin oikeaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti