Kasvien älykkyydestä ja elossa olemisen tavasta

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin, että psykologit yms muistuttavat afrikkalaisia, jotka mieltävät olevansa jossain mielessä pyöreässä muovisessa kukkaruukussa kuin ruukkukasvi, kenties jotenkin teoriaperspektiivinsä osalta. Mietin, etten ajatellut kasveja niin tyhmiksi: jatkuvan helteen tyhmentämä pää koko nuoruuden ajan ja kuumassa syömisen sosiaalista luonteenlaatua huonontava vaikutus. Kasvilta sen sijaan voi oppia sen tunnelmasta tekemisentapoja ja piirteitä, jotka ovat ihmisen ja eläimen elämässä hyödyllisiä. Joka kasvi ei ole samanlainen vaikka olisi samaa lajia, ja samankin yksilön ulkonäkö ja tyyli vaihtelevat päivän kuluessa kuin erilaiset sananvalinnat toisivat samaan runoon eri viestin mutta hämärästi samantapaisen. Miten se sitten on mahdollista ja minkä seurausta? Jos vesi ja ravinteet sen mukana kulkee kasvin suonissa epätasaisesti tilanteen mukaan, voi se joskus olla ryhdikäs, jopa jäykkä, toisten jäntevä ja joustava ja joskus lurpsahtanut lötkö, niin silloinhan, jos vedensaanti jossakin oksassa vaihtelee vikkelään, niin haihdunnan ollessa voimakas voi oksan tyylikin vaihdella vikkelään, esim. se, miten se myötää tuuleen. Ja sen voisivat pikkueliöt oksalla ja rungolla aiheuttaa, esim. siksi, että ne eläät mukana maiseman tapahtumissa, joista ihmiset ainakin ovat varsin selvästi näkyviä. Jollei vaikutus tule pikkueliöiden myötä, se kai tarkoittaa, että kasvi aistii ympäristöään jotenkin ja kokee elämän samantapaisesti kuin ihmiset ja eläimet, eli sen rakenteen tulisi olla oletettua monimutkaisempi, mutta ehkä se voikin olla, jos kasvit kerran ovat selvästi erityyppisiä olentoja kuin ihmiset, niin ihmiset eivät ehkä huomaa niistä niin helpostikaikkea. Eläimillä, pienilläkin, kai olisi tuota elämänviisautta, jota mm puilta oi oppia: onko puu tai muu kasvi pieneliöiden "linnunlaulu"?