Kun pitää luonnon kauneudesta ja tunnelmasta, huomaa helpommin, millaisessa paikassa kulloinkin kulkee ja miten puut ovat eri paikoissa erilaisia ja eritunnelmaisella tyylillä metsä ja maastonmuodot.
Kun katselee maisemia ja hahmottaa polkunsa tuossa maisemassa kulkevaksi eikä lyhyiden silmäysten sekamelskaksi, niin ei eksy niin helposti. Aina viimeistään maiseman reunalla katsele uudestaan ja katsele silloin myös sivuille ja taakse, jotta voit yhdistää uuden maiseman vanhaan maisemakuvaasi lähiseudun "kartaksi" maastonmuotoineen ja puustoineen.
Jos eksyt, mieti kokemusperäistä maisemakuvaasi seudusta: siellä jossain kai olet. Lisäksi mieti, miten muistat kulkeneesi tuolla seudulla nyt, eli missä näin ollen olet.
Usein jos kulkee pitemmän tai rasittavamman matkan kuin tavallisesti tai enemmän vaihtelevaisissa aatoksissa, niin kuljetun pätkät ovat eritunnelmaisia, ja jos niitä on tavallista enemmän, niin osa kenties on unohtunut. Se kai johtuu siitä, että musitelet niitä niihin upoten. Kokeile katsoa kokemustasi vähän matkan päästä ylhäältä kuin lintu puusta, että tuossa kuljin tuontunnelmaisesti ja sitten tuli tuo maaston seutu ja sen tunnelma ja sieltä polveillen eteenpäin. Näin ehkä saat koko matkan samaan kuvaan ja voit yhdistää sen karttamaiseen maisemakuuvaasi seudusta.
Talvella voi takaisinpäin kulkea omia jälkiään, jollei sotke niitä muiden jälkiin, mutta pitää varia kylmettymistä ja voimien loppumista. Joululaulut lämmittävät ja puita katselemalla oppii sään kanssa elämistä.
Seölkeät suuret maamerkit kuten tiet ovat yleensä helppoja suunnistajalle: kun kuljen kylliksi länteen, niin saavun tuolle tielle, jota pitkin pääsen kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti