Muutama sana mökkeilystä. En ole itse viime aikoina päässyt mökille, joten en osaa niin kovin hyvin kertoa.
Mökillä on kivaa elämäntavan ikiaikaisuus. Siinä, missä kaupungissa pesukoneineen, helloineen, tietokoneineen helposti vieraantuu elämän käytännön tasosta, sen konkreettisesta todellisuudesta, mökillä kohtaa nuo perusaskareet ikiaikaisessa perusmuodossaan, tai ainakin kovin perinteisessä. Haetaan kaivolta vettä, laitetaan ruokaa tulella, lämmitetään saunaa, soudellaan järvellä ilman moottorivoimia. Tunnetaan tuulen voima, kun se tarttuu veneeseen, huojuttaa kaisloja ja omien lihasten voima kun riuhtaiusulla saa veneen hypähtämään kappaleen matkaa eteenpäin ja sitten taas katsellaan kuunnellaan haistellaan, tunnetaan sää ja luonto, peruseläminen aisteja konkreettisesti koskettavalla tasolla vaihtelevanrytmisenä polveilevana luonnon aistirikkaudesta nauttivana.
Kuunnellaan säätä, rytmitetään elämistä sen mukaan, huolehditaan perusasioista leppoisaan rytmiin, ehkä soitetaan ja laulellaan jotakin, nautitaan pikkupaikkakunnan kylällä käymisen tuomasta vaihtelusta, korjataan rikkoutunutta ja pestään yksittäiisä vaatekappaleita (ja ollan kaupunkiin palatessa huojentuneita pesukoneesta), käydään retkillä ympäröivässä luonnossa, tehdään mökkiaskareita ja vain lomaillaan, nautitaan taiteesta, radion tuomasta kontaktista muuhun maailmaan, puhutaan puhelimessa sukulaisten ja ystävien kanssa ja sumplitaan, että josko ehtisivät käydä mökillä. Nautitaan siitä, miten joka pikkujuttukin on aistirikkaampi ja tunnelmallisempi kuin kaupungissa: seinät ja lattia puusta, kuistilla neulasia ja pikkulehtiä, rantakallio joka kohdasta erilainen, jotkin löytyvät kivet ihmeellisiä, on käpyjä, oksankäppyröitä, pikkutaimia isojen puiden katveessa, uimaranta, sauna, vene, sisällä ruokaa naposteltavana, teetä lämpimikseen, villasukat ja saappaat, lämpömittari, puut huojuvat sään mukaan eri äänellä, vanhat laulut heräävät eloon..."
Lähde: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/09/mokkeilysta.html
* * *
Mökillä on kivaa elämäntavan ikiaikaisuus. Siinä, missä kaupungissa pesukoneineen, helloineen, tietokoneineen helposti vieraantuu elämän käytännön tasosta, sen konkreettisesta todellisuudesta, mökillä kohtaa nuo perusaskareet ikiaikaisessa perusmuodossaan, tai ainakin kovin perinteisessä. Haetaan kaivolta vettä, laitetaan ruokaa tulella, lämmitetään saunaa, soudellaan järvellä ilman moottorivoimia. Tunnetaan tuulen voima, kun se tarttuu veneeseen, huojuttaa kaisloja ja omien lihasten voima kun riuhtaiusulla saa veneen hypähtämään kappaleen matkaa eteenpäin ja sitten taas katsellaan kuunnellaan haistellaan, tunnetaan sää ja luonto, peruseläminen aisteja konkreettisesti koskettavalla tasolla vaihtelevanrytmisenä polveilevana luonnon aistirikkaudesta nauttivana.
Kuunnellaan säätä, rytmitetään elämistä sen mukaan, huolehditaan perusasioista leppoisaan rytmiin, ehkä soitetaan ja laulellaan jotakin, nautitaan pikkupaikkakunnan kylällä käymisen tuomasta vaihtelusta, korjataan rikkoutunutta ja pestään yksittäiisä vaatekappaleita (ja ollan kaupunkiin palatessa huojentuneita pesukoneesta), käydään retkillä ympäröivässä luonnossa, tehdään mökkiaskareita ja vain lomaillaan, nautitaan taiteesta, radion tuomasta kontaktista muuhun maailmaan, puhutaan puhelimessa sukulaisten ja ystävien kanssa ja sumplitaan, että josko ehtisivät käydä mökillä. Nautitaan siitä, miten joka pikkujuttukin on aistirikkaampi ja tunnelmallisempi kuin kaupungissa: seinät ja lattia puusta, kuistilla neulasia ja pikkulehtiä, rantakallio joka kohdasta erilainen, jotkin löytyvät kivet ihmeellisiä, on käpyjä, oksankäppyröitä, pikkutaimia isojen puiden katveessa, uimaranta, sauna, vene, sisällä ruokaa naposteltavana, teetä lämpimikseen, villasukat ja saappaat, lämpömittari, puut huojuvat sään mukaan eri äänellä, vanhat laulut heräävät eloon..."
Lähde: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/09/mokkeilysta.html
* * *
"Hiihtämässä
Tässä tuon linkin teksti:
"Hiihtämässä pitkästä aikaa
ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin
sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön
luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin
kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi
aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi
paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää
tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani
kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai
kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle
kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä
vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,
että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva."
Opi liikunnalliset lahjat näin! http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html)
Palautumisesta mutta ikävä kyllä kesäaikaan kirjoitettu
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti