Kasvien älykkyydestä ja elossa olemisen tavasta

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin, että psykologit yms muistuttavat afrikkalaisia, jotka mieltävät olevansa jossain mielessä pyöreässä muovisessa kukkaruukussa kuin ruukkukasvi, kenties jotenkin teoriaperspektiivinsä osalta. Mietin, etten ajatellut kasveja niin tyhmiksi: jatkuvan helteen tyhmentämä pää koko nuoruuden ajan ja kuumassa syömisen sosiaalista luonteenlaatua huonontava vaikutus. Kasvilta sen sijaan voi oppia sen tunnelmasta tekemisentapoja ja piirteitä, jotka ovat ihmisen ja eläimen elämässä hyödyllisiä. Joka kasvi ei ole samanlainen vaikka olisi samaa lajia, ja samankin yksilön ulkonäkö ja tyyli vaihtelevat päivän kuluessa kuin erilaiset sananvalinnat toisivat samaan runoon eri viestin mutta hämärästi samantapaisen. Miten se sitten on mahdollista ja minkä seurausta? Jos vesi ja ravinteet sen mukana kulkee kasvin suonissa epätasaisesti tilanteen mukaan, voi se joskus olla ryhdikäs, jopa jäykkä, toisten jäntevä ja joustava ja joskus lurpsahtanut lötkö, niin silloinhan, jos vedensaanti jossakin oksassa vaihtelee vikkelään, niin haihdunnan ollessa voimakas voi oksan tyylikin vaihdella vikkelään, esim. se, miten se myötää tuuleen. Ja sen voisivat pikkueliöt oksalla ja rungolla aiheuttaa, esim. siksi, että ne eläät mukana maiseman tapahtumissa, joista ihmiset ainakin ovat varsin selvästi näkyviä. Jollei vaikutus tule pikkueliöiden myötä, se kai tarkoittaa, että kasvi aistii ympäristöään jotenkin ja kokee elämän samantapaisesti kuin ihmiset ja eläimet, eli sen rakenteen tulisi olla oletettua monimutkaisempi, mutta ehkä se voikin olla, jos kasvit kerran ovat selvästi erityyppisiä olentoja kuin ihmiset, niin ihmiset eivät ehkä huomaa niistä niin helpostikaikkea. Eläimillä, pienilläkin, kai olisi tuota elämänviisautta, jota mm puilta oi oppia: onko puu tai muu kasvi pieneliöiden "linnunlaulu"?

Luonnossa suunnistamisesta & eksyneille ohjeita

Kun pitää luonnon kauneudesta ja tunnelmasta, huomaa helpommin, millaisessa paikassa kulloinkin kulkee ja miten puut ovat eri paikoissa erilaisia ja eritunnelmaisella tyylillä metsä ja maastonmuodot.
Kun katselee maisemia ja hahmottaa polkunsa tuossa maisemassa kulkevaksi eikä lyhyiden silmäysten sekamelskaksi, niin ei eksy niin helposti. Aina viimeistään maiseman reunalla katsele uudestaan ja katsele silloin myös sivuille ja taakse, jotta voit yhdistää uuden maiseman vanhaan maisemakuvaasi lähiseudun "kartaksi" maastonmuotoineen ja puustoineen.

Jos eksyt, mieti kokemusperäistä maisemakuvaasi seudusta: siellä jossain kai olet. Lisäksi mieti, miten muistat kulkeneesi tuolla seudulla nyt, eli missä näin ollen olet.
Usein jos kulkee pitemmän tai rasittavamman matkan kuin tavallisesti tai enemmän vaihtelevaisissa aatoksissa, niin kuljetun pätkät ovat eritunnelmaisia, ja jos niitä on tavallista enemmän, niin osa kenties on unohtunut. Se kai johtuu siitä, että musitelet niitä niihin upoten. Kokeile katsoa kokemustasi vähän matkan päästä ylhäältä kuin lintu puusta, että tuossa kuljin tuontunnelmaisesti ja sitten tuli tuo maaston seutu ja sen tunnelma ja sieltä polveillen eteenpäin. Näin ehkä saat koko matkan samaan kuvaan ja voit yhdistää sen karttamaiseen maisemakuuvaasi seudusta.
Talvella voi takaisinpäin kulkea omia jälkiään, jollei sotke niitä muiden jälkiin, mutta pitää varia kylmettymistä ja voimien loppumista. Joululaulut lämmittävät ja puita katselemalla oppii sään kanssa elämistä.
Seölkeät suuret maamerkit kuten tiet ovat yleensä helppoja suunnistajalle: kun kuljen kylliksi länteen, niin saavun tuolle tielle, jota pitkin pääsen kotiin.

Elämäntapahaaveista ja ostoksissa onnistumisesta

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

Mökkeilystä * Hiihtämisestä ja palautumisesta

"Mökkeilystä

Muutama sana mökkeilystä. En ole itse viime aikoina päässyt mökille, joten en osaa niin kovin hyvin kertoa.

Mökillä on kivaa elämäntavan ikiaikaisuus. Siinä, missä kaupungissa pesukoneineen, helloineen, tietokoneineen helposti vieraantuu elämän käytännön tasosta, sen konkreettisesta todellisuudesta, mökillä kohtaa nuo perusaskareet ikiaikaisessa perusmuodossaan, tai ainakin kovin perinteisessä. Haetaan kaivolta vettä, laitetaan ruokaa tulella, lämmitetään saunaa, soudellaan järvellä ilman moottorivoimia. Tunnetaan tuulen voima, kun se tarttuu veneeseen, huojuttaa kaisloja ja omien lihasten voima kun riuhtaiusulla saa veneen hypähtämään kappaleen matkaa eteenpäin ja sitten taas katsellaan kuunnellaan haistellaan, tunnetaan sää ja luonto, peruseläminen aisteja konkreettisesti koskettavalla tasolla vaihtelevanrytmisenä polveilevana luonnon aistirikkaudesta nauttivana.
Kuunnellaan säätä, rytmitetään elämistä sen mukaan, huolehditaan perusasioista leppoisaan rytmiin, ehkä soitetaan ja laulellaan jotakin, nautitaan pikkupaikkakunnan kylällä käymisen tuomasta vaihtelusta, korjataan rikkoutunutta ja pestään yksittäiisä vaatekappaleita (ja ollan kaupunkiin palatessa huojentuneita pesukoneesta), käydään retkillä ympäröivässä luonnossa, tehdään mökkiaskareita ja vain lomaillaan, nautitaan taiteesta, radion tuomasta kontaktista muuhun maailmaan, puhutaan puhelimessa sukulaisten ja ystävien kanssa ja sumplitaan, että josko ehtisivät käydä mökillä. Nautitaan siitä, miten joka pikkujuttukin on aistirikkaampi ja tunnelmallisempi kuin kaupungissa: seinät ja lattia puusta, kuistilla neulasia ja pikkulehtiä, rantakallio joka kohdasta erilainen, jotkin löytyvät kivet ihmeellisiä, on käpyjä, oksankäppyröitä, pikkutaimia isojen puiden katveessa, uimaranta, sauna, vene, sisällä ruokaa naposteltavana, teetä lämpimikseen, villasukat ja saappaat, lämpömittari, puut huojuvat sään mukaan eri äänellä, vanhat laulut heräävät eloon..."


Lähde: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/09/mokkeilysta.html


* * *

"Hiihtämässä

Olin tänään pitkästä aikaa hiihtämässä, ihan vähän vain ja kehoani kuunnellen. Jälkikäteen lämpimässä villaviltin alla tuli kamalan hyvä olo ja mietin, että tätäkö savonlinnalaisuus juuri kaipaa: mökkeilyn tapaista liikuntaa? http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html Mutta itse asustelen kaupungissa."
 Tässä tuon linkin teksti:
"Hiihtämässä pitkästä aikaa

Kävin tänään hiihtämässä pitkästä aikaa. En ollut saanut aikaiseksi ja niin

ajattelin, että parempi vähän kuin ei ollenkaan. Ja niin hyävnä hetkenä lastasin

sukset sauvoineen olalle ja hiihtosaappaat jalkaan ja läksin viereisen metsikön

luo. Hiihdin sinne tänne lumen peitossa olevien lupiinien ym lomitse jaoli kovin

kaunista ja teki hyvää jaloitella. Edellisestä hiihtokerrasta oli muutama vuosi

aikaa, ja niin kuulostelin liikkeitä: mikä näin vanhempana ja viisaampana olisi

paras tapa liikkua: ei lintassa, ei kireästi vaan lämpöisesti niin kuin hyvää

tekee, välillä vauhtiin innostuen, sitten taas hellittäen, mielitekojani

kuunnellen. Ja kotiin ennen kuin ehdin väsyä ja hiihto muuttua ikävämmäksi tai

kylmä tuntua liikaa. Ulkona lumet suksista ja kotona käperryin viltina lle

kuulostelemaan kehon palautumista kuin saunan jälkeen lämmönsäätelyä, ja niin ehkä

vartin päästä venytellessäni viltin alla tuli kamalan hyvä olo ja olin tyytyväinen,

että tuli lähdettyä ja päätin että toisrtekin olisi kiva, kovin kiva."

"


Opi liikunnalliset lahjat näin!   http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html
(http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html)

Palautumisesta mutta ikävä kyllä kesäaikaan kirjoitettu 
http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/06/tavallista-isomman-rasituksen-jalkeen.html

Kullanvärinen turkki

Ruskeaturkkisia eläimiä kiinnostaisi kenties tuollainen näkemys siitä, miten saada turkista kullanvärisenä läikähtelevä http://lukevatkoirat.blogspot.fi/2016/11/kullanvarinen-turkki.html . Sopisikohan esim. Lapin matkailumainoksiin yhdeksi tyylin elementiksi? (koko tyylinä se olisi liiaksi raha-aiheinen. Mutta tyylin osana, sen yhteä elementtinä, se antaa kokonaisuuden olla etusijalla mutta tuo oman tenhonsa: siellä on muun muassa tuollaista, koirakin kullanpunertava, onnellisen näköinen mahtaa olla mummolamaista, vanhan ajan tenhoa! Tms. Näin jää luonnon hienous etusijalle, korkeimmaksi, ja homma toimii sen varassa, eikä romahtele niin kuin työn raadannan etusijalle nostaessa, uupuneiden hahmotustapojen ei jaksaessa kantaa. Luonto sen sijaan on energinen ja viisas, loma mummolamaisessa paikassa tuo viihtyvyyttä ja voimia, lepoa, viisauttakin kai.)
Aikanaan eräopaskurssilla ajattelun tuota tuon blogimerkinnän linkkilistan linkkiä tunteidenmukaisen vapaa-ajan hyödyllisyyttä työtehon ja työn laadun kannalta luontoretkien aiheeksi, jonkinlaisia teemaretkiä, joista on hyötyä työlle: http://workandfreetime.blogspot.fi .

Vai luontomatkailuun Suomessa ylipäätään? Esim. Savonlinnan matkailuun, kun koira, joka tämän sai päähänsä,on kumminkin savonlinnalainen?

19.2.2017   Lainaan tuon linkin nettisivuni tähän:

"

Kullanvärinen turkki

Aprikoosinvärinen villakoirani sai näin marraskuun alun iloksi päähänsä leikkiä, että sen turkki oli kullavärinen, kullan sävyissä kimalteleva ja hehkuva. Keksin sille avuksi ohjeita, miten saada turkista kullanvärisen tenhoavan. Niitä voisi muillekin kultaa vivahtavan turkin omaaville eläimille eläytymällä eläväisesti viestiä, niin kai jotakin siitä nappaavat ja omaa ideaa siihen kehittelevät, jos ovat harrastuneita aiheestaan.
Kulta sinällään on työmäinen, kuin harmaa, ja siksi ei niin kiehtova. Pitäsi siis löytää kultaiena hehkuvia aiheita luonnosta, kuten vaikka punainen männyn käppyräoksa tai auringon hehkun punaama varvikko tms, tai haaveista kuten vaikka mäkkeily takan loimuineen tai kalastus kalojen upeuden ja luonnon tenhon myötä tai niin kuin vaikka hevoshaaveet. Lisäksi pitäisi löytää hyviä tapoja tehdä työtä: aivan upeita haaveammatteja, hyvin kantavia lähestymistapoja ok työhön, lähestymistapoja joista saa oimaa viihtyvyyttä rattoisuutta tenhoa tunteidenmukaisuutta vapaa-aikamaisenisoa kapasiteettia jolla kantaa keveästi yli hankaluuksien: yleensä kai aistit auki, vapaamuotisesti, lomalaisen tapaan eli työtehtävä ei kurinalainen vaan omaa persoonallisuutta salliva esim. eri puolen vaativa kui millä oma innostus ja viihtyvyys oma persoonallisuus tuo puhtia joka kantaa tuon toisenkin puolen työtehtävän paremmaksi. Yms

Kun tuo selvästi liittyy rahaan, niin laitan tähän näitä linkkejäni työnteosta ja vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Lisää vapaa-aikaa paremman työtuloksen saamiseksi http://workandfreetime.blogspot.fi
(Yritelmiä työviihtyvyyden parantamiseksi http://tienraivaajat.blogspot.fi )
Vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
Ostoksissa onnistumisesta http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/10/ostoksissa-onnistumisesta.html
Kivempi tapa maksaa laskuja http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Ilmaisia linkkilahjoja http://joululahjoja.blogspot.fi   )

Harjaamisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/02/savolaiskoiran-tyylia.html 

"

15.3.2018   Ostoksissa onnistumisesta, esim. tavalliset ruokaostokset yms, kivemmasta tavasta maksaa laskuja, kaupoista, nyms blogi http://asiakkaanavain.blogspot.fi

Älä kaadapuita * Mitä puita jätetään

Puiden hyödyllisyydestä http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi

* * *




Tuossa blogissa tällä hetkellä viimeisimpänä tämä lainaus ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/02/kaltaten-vai-kukoistaen-metsanhakkuista.html

Mitä puita jätetään

"Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms

Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"

Turvallisuudesta

Savonlinnassa asuessani olen oppinut, ettei kaikkialla ole yhtä turvallista vaan maissa ja seuduilla, joissa sanotaan nätisti vaikkei olisi ollenkaan niin, kuten vaikka Ruotsissa, on kamalan paljon turvattomampaa kuin Suomessa, jossa järjestelyt yleensä nousevat realismin ja viisauden pohjalta elämänviisautta unohtamatta. Niinpä laitan tähän joitakin linkkejä kirjoituksiini turvallisuudesta.

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html

http://healthilymoral.blogspot.fi/2016/06/finding-safety.html

http://einoleinopoems.blogspot.fi/2016/06/going-to-nature.html

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/perinteisesta-maalla-asumisesta-ja.html

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/mokkeilysta-ja-turvallisuudesta.html

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Retkellä lämpimänä pysymisestä

En ole viime aikoina retkeillyt vaan vain lenkkeillyt koirien kanssa kaupungin teillä ja pyöräteillä, mutta siinäkin tulee pohdittua noita säitä ja pukeutumista.

Apean ankea mieliala johtuu liian viileästä pukeutumisesta. Yleensä viihtyy paljon paremmin, jos on hiukan liian lämpimästi pukeutunut, muttei saa pitää yllä niin paljon, että hikoilee, vaan silloin on heti pysähdyttävä ja heitettävä villapaita tms pois reppuun tai muuhun kantamukseen.

Vaatteidenvaihdon ikävä puoli on se, että siihen tuhraantuu helposti aikaa, kun ihmiset sähläävät repun kanssa ja joko eivät saa sitä auki tai kiinni vikkelään tai sitten eivät löydä sieltä tarvitsemaansa tai pakkaavat pois ottamansa vaatteet liian huolella jonnekin repun sisäosiin. Eli repun pitäisi olla sellainen, että sen saa nopeasti selästä, auki, tarvitsemansa vaatteet ulos (piukemminkin leveä reppu kuin kapea putki, josta joutuu kaivamaan pohjalta tai purkamaan), tavarat taas takaisin vikkelään ja repun helposti kiinni ja selkään, ilman, että siihen tuhrautuu aikaa.
Siinä, kun tulee mieleen, että heitämpä villapaidan pois, ja vielä kun kiskaiseen sen päältään, niin pitäisi mielessään käydä läpi, että minne seuduille repussa laitoin sen ohuemman paidan, tänne tai tuonne kai, niin että on pari helposti löytyvää seutua repussa tseklattavaina vikkelään eikä liian tarkkoja, joiden viereen se sitten on ajautunut, tai vain yksi todennälöinen kohta mietittynä, kun se oikeasti on tavalliseen tapaasi siirrettynä jo johonkin tiettyyn toiseen kohtaan. Villapaitaa tarvitaan pian uudelleen, joten se kannattaa jättää päällimmäiseksi, mistä sen saa helposti.
Jos joku muu säilyttää tavaroitaan repussasi, olisi hänen kai rapempi laittaa ne repun kylkeen kuin päällimmäisiksi, niin eivät oel tiellä.

Lämpimät kuivat kengät ja sukat ovat lämpimänä pysymisen kannalta tärkeät. Siksi joskus on hyvä kulkea kumisaappaissa, jos on märkää.

Liikkuessa tulee yleensä lämmin ja paikoillaan ollessa viileä tai kylmä, joten pysähtyessä tarttee heti pukea villapaita ja ylipäätään lämpimämmin ylle, jottei tule vilu.

Laulua nuotiolla

En ole eräopaskurssin jälkeen ollut retkiä järjestämässä, vaan olen muuttanut Savoon, missä tuntuu olevan vaarallista, mutta musiikista oppii kyllä.

Etenkin jos on viileämpi sää tai hämärtää, niin uotio on kovin hieno kokemus. Nuotiolla porukalla laulaminen on upea kokemus ja retkiklishee. Nuotio lämmittää ja kuivaa jotakin ja ruokaa tai ainakin makkaraa voi paistaa nuotiolla. Puiden on oltava kuivia ja tulisijan kunnollinen, jottei maastoa syty hiukankaan. Ei saisi istua kylmällä vaan tarvitaan istuinalunen tai jokin vaate, jonka päällä istua ja joka eristää lämpöä.

Laulujen olisi oltava mukavia ja tuttuja, jotta ihmiset osaavat sävelen ja laulavat mielellään. Vihkonen, jossa olisi sanat (ja soinnut kitaralle), olisi hyvä ja kaksi voisi katsoa yhdestä.

Laulujen tulisi sopia retkiteemaan: esim. luonto- ja rakkauslaulut, perinteiset suomalaiset ja kenties merimieslaulut.

Jonkun vetäjän tulisi osata laulut hyvin, tuntea vahvasti musiikin ja nuotiolla laulamisen tenhoa ja olla niin hyvä laulamaan ja vetämään lauluryhmää, että saa muut mukaan ja opettaa sävelen, laulaa kenties aika lujalla äänellä.

Kitarasäestys on kiva, mutta kitara ei saa kosktua eikä kärsiä nuotiosta, mutta näkeekö kauempana nuotiosta sointumerkinnät? Kitara voi olla hankala kuljettaa mukana niin, ettei se vahingoitu. Ukulele on pikkukitara, nelikielinen ja helpompi kuljettaa mukana, mutta onko sen ääni liian korkea?

Laulaessa ei ole yhtä hyvä laulaa nuottien mukaan kuin oman musiikintajunsa: mikä on laulun henki, retkilaulun tenho, kuoron yhteensoivuus. Sovita oma laulu- ja musiikin tenho -mielikuvasi yhteen muiden laulun soinnin ja heidän musiikki-ideaaliensa kanssa, niin kuin kuulet ne heidän laulustaan, ja laula pikemminkin tunnelmaa, musiikkimaisuutta kuin yksittäisiä sävelkulkuja nuottien mukaan, niin laulu soi kauniimmin ideaalit oppaana eikä menneiden takeltlujen muiston varassa.

Kun on tultu nuotiopaikalle eikä enää olla liikkeessä, niin heti, kun on varma, ettei enää hikoile, tarttee laittaa lämpimämmin ylle, ja etenkin illan viiletessä tai aikoessa istua paikoillaan nuotiolla, niin vielä lämpimämmin ylle, sillä paikoillaan ollessa tulee helposti kylmä, eikä nuotio lämmitä kuin etupuolta vähän tai jonkin verran.
Kaikki vaatteet eivät kestä kipinöitä, esim. tuulipuvun kangas, vaan niihin palaa pieniä reikiä. Liian lähelle nuotiota ei voi mennä tai vaatteet ovat vaarassa syttyä tms.

Kylmässä laulaminen on oma taitonsa. Kurkku ei saisi olla yhtään kylmä, jottei ääni mene huonoksi. Niinpä laulaessa on kurkun ja kurkun seudun oltava ihan lämmin ja hengitettävä koko ajan sisään nenän kautta.

* * *
4.8.2017   Mitenköhän, kun täällä Savonlinnan seudullatuppaaolemaan murhia, luulisin, niin jos vaikuttaa siltä, että on paljon venäläisiä karhuja, niin onkohan nuotiolla laulamisessa se huono puoli, että houkuttelee karhuja? Antaakohan "Meil' on metsässä nuotiopiiri"-laulu väärän houkutuksen laulaa lujaa, vaikkei itse ole sen hienompi kuin metsä? Luuleekohan karhu sinun itse säveltäneen laulut, niin että pitäisikö laulella omasta päästään hetken tunnelmia vain eikä varsinaisia laulunpätkiä? Ja hiljaa...
Omasta päästään laulelun alkeet oppii kai tuolla lailla: http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2017/04/tunnelman-inspiroima-laulu.html .

Sibeliuksen musiikki

Sibeliuksen musiikista kirjoitin tuollaisen ohjeen http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html

Lintujen kevätlaulun opissa

Ks. http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/02/torstaina-11-helmikuuta-2016-lintujen.html

Kaupunkiluonnosta

Pihametsikön laatimisesta tuollainen kirjoitelma
http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/onnistunut-pihametsikko-malliksi.html

Famous poems with a good contact with the nature

The old Finnish poet Eino Leino is very famous and his poems are both beautiful, touching and profound. I translated some of them to English.
See http://einoleinopoems.blogspot.fi/
  .

Harmonia ja pedot

Olin kesäkaudella 2007 eräopaskurssilla Nuuksiossa. Joskus kun oli jo syyspuolta kurssista, niin oltiin suunnistamassa pidemmän matkaa kai koko porukka, kahden ryhmissä, ja kun palailtiin opistolta pohjoiseen kulkevalle isommalle väylälle metsässä, niin vähää ennen sitä paikassa, jossa oli puuston alle jäänyttä pienempää mäntyä kuin nuorta mäntyä kooltaan, oli kamalan vahva karhun tunnelma, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut. Parini, nainen, sanoi olevansa maalaistalosta kotoisin ja pikkulintujen laulavan, että ihan läghellä on karhu. Tunnelma oli kuin vain muutaman metrin päässä. Tultiin melkein heti sille väylälle ja siinä, missä tulimme pienemmältä polulta väylälle oli sen toisella reunalla pienemmän männyn (kai) kylkeen karhu ihan äskettäin vetänyt kynsillään aika lailla pystysuuntaan kai V-muodossa räks räks Tässä on karhu. Kuljettiin opistolle ja myöhemmin ei siinä enää ollut sitä puuta selvine jälkineen.
Mutta näin kun ajattelen, niin mielestäni, jos karhu eräopaskurssilaisille tuo karhukokemuksen, että tässä on karhu, niin on se ihan oikein, ei tartte puuta siitä heti karsia pois. Kai se on karhun juttu niin kauan kuin on karhun tunnelma vahvana sillä alueella. Mutta tarttee vain varoittaa kulkijoita, että siellä on nyt karhu. Sitten jos joku hiljakseen kulkee väylää ja ei ole karhun tunnelmaa tai ei ainakaan vanvana vaan rauhallisena etäisenä, niin silloin kai voi korjata uun pois, jotta olisi ihmisillä tuevallisempaa.

http://wildharmony.blogspot.fi/

Hyönteisaiheinen blogi

Tuossa on ihan hyvin onnistunut kirjoitelma hyönteisaiheisessa blogissani
http://ampiaiset.blogspot.fi/2012/04/vainamoisen-sanan-voimalla.html

Vuodenajat - Seasons

Olen kirjoittanut pitkästi Suomen vuodenajoista, osin sillä ajatuksella, että ulkomailta muuttaneet tai esim. ulkomaalaisen heilan myötä ilmastoon sopeutumistaan menettäneet voisivat siitä saada langanpäästä kiinni.

Vuodenaikojen eläminen ja lämpimänä pysyminen ovat Suomessa välttämättömiä taitoja kaikille.

http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

Samassa blogissa myös lämmittelyohjeita monta.

* * *

Living the seasons wisely is one of the necessary skills in Finland for all.

The autumn like development of lowering temperature goes from some +30C on hottest summer days to almost -30C on coldest winter mornings, so from Finns one could well learn skills of living the autumn.

In Finland the weather and the seasons somehow make life more profound, more in touch with the ages old ways of living in a way that is good for modern city life.

http://finnishskills.blogspot.fi/2014/11/living-with-seasons.html

 I wish that people abroad would write short stories about being on a walk in their favourite weather, and write about it's fascination, it as an experience and what it demands, for example putting wet shoes to dry.

Eräopaskurssi

Käsin kesäkaudella 2007 vajaan puolen vuoden mittaisen erpäopaskurssin Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen raja-alueella Nuuksiossa.
Myöhemmin olen pääosin kirjoitellut, missä osa myös eräopasteemaa sivuavaa materiaalia.
Eräoppaan työ on haaveammattini. Jotakin siltä suunnalta on myös mökkeily, muttei minulla ole mökkiä.